Olin kuudentoista vanha, kun tiesin haluavani elokuvantekijäksi. Loppukesän pitkät varjot, tuulessa huojuvat puut ja askelteni rytmi piirsivät pysyvästi muistiini pienen palan elokuvaa, jonka itse eläväksi kuvittelin. Halusin siitä lähtien maalata hetkiä kuvilla. Varsin kummallinen unelma, ja kovin kaukainen pikkukaupungin pojalle paperitehtaiden varjossa. Kuin uomastaan nouseva joki kevättulvassa, vei suunnaton kiinnostus elokuvaan minut myöhemmin mennessään.
Matkani elävien kuvien maailmaan alkoi kameran takaa, mutta halusin oppia myös käsikirjoittamista. Olosuhteiden pakosta ryhdyin kokeellisesti rakentamaan tarkoitusperiäni palvelevaa, ajasta ja paikasta riippumatonta käsikirjoittamisen virtuaaliheimoa. Olisiko aika kypsä itseohjautuvien kirjoittajien yhteisöille, missä ammattilaiset ja aloittelijat ovat aiempaa suoraviivaisemmin vuorovaikutuksessa? Reaaliaikaiset viestit loisivat ainakin matalan kynnyksen tyhmien kysymysten esittämiselle, joita minulla olisi useita.
Luonteva tapa päästä alkuun oli hankkia alan kirjallisuutta, jota löytyi hyllystäni pian useamman teoksen verran, mutta kaipasin myös vuorovaikutusta ja audiovisuaalista sisältöä. Scriptnotes podcast tarjosi ensimmäisen kosketuspinnan käsikirjoittajien yhteisöön. Sitä pyörittävät menestyneet käsikirjoittajat John August ja Craig Mazin. Jaksoissa keskustellaan kirjoittajan ammatista, ja käsitellään ajoittain kuuntelijoiden lähettämiä kolmen sivun käsikirjoituksia, joita seuraa kritiikki ja palautekeskustelu. Jaksoista välittyy tekijöiden ilo ja intohimo kirjoittamista kohtaan.
Alan kokeneiden konkareiden kuunteleminen oli kiehtovaa ja halusin kuulla lisää. Kuin tilauksesta vuonna 2015 lanseerattiin MasterClass.com -verkkopalvelu, joka tarjosi opiskeluun kepeää vaihtelua korkealaatuisten videokurssien muodossa. Osassa kursseja voi osallistua tehtäviin vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden kanssa. Malcon Gladwellin, Margaret Atwoodin ja Aaron Sorkinin kaltaisten ammattilaisten työskentelyyn tutustuminen on auttanut löytämään soveltuvia työvälineitä myös omaan kirjoittamiseen.
Mainosten ohjaaminen tarjosi toimeentulon lisäksi keinon kehittää tarinankerronnan taitojani. Käsistäni ehti lähteä 250 TV-mainosta, ennen kuin tuotannot loppuivat kuin seinään sosiaalisen median nousun myötä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sosiaalinen media voi luovan työn tekijälle tarkoittaa prokrastinaatiota, mutta se voi olla myös aarreaitta. Löysin mielenkiintoisen yhteisöllisyyden muodon kirjoittajan ammatista kertovien kirjailijoiden sosiaalisen median kanavista. Kirjailija ja elokuvantekijä J. Michael Straczynskin kirja “Becoming a Writer, Staying a Writer: The Artistry, Joy, and Career of Storytelling” kertoo kirjoittajan työstä luovasti esimerkkien kautta. Hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, ja ylläpitää avoimien kanavien ohella suljettua yhteisöä Patreon-verkkopalvelussa, mihin on mahdollista lähettää omia tekstejä arvioitavaksi. Straczynski antaa teksteistä palautetta yhdessä muiden yhteisön käyttäjien kanssa.
Esitetty virtuaalisia yhteisöjä hyödyntävä menettely vaatii itseohjautuvan otteen ja ripauksen periksiantamattomuutta, jotta töistä saisi kriittistä palautetta. Oleellista lienee tässäkin syvä kiintymys kirjoittamiseen. Opintomatkalleni ajasta ja paikasta riippumattomiin yhteisöihin tukeutuen on mahtunut mutkia, mutta myös lukuisia onnistumisia. Kun kirjoittamani ja ohjaamani pitkä esikoiselokuva Mäkikotkia hautomassa saa pian ensi-iltansa valkokankaalla, on kokeellinen lähestymistapa auttanut saavuttamaan ainakin yhden teini-ikäisenä asetetun virstanpylvään.
Jukka Tallinen
Kirjoittajan matkassa 