Olen viimeiset kolme vuotta työstänyt pitkän scifi-elokuvan käsikirjoitusta tavoitteena saada se merkittävään ulkomaiseen tuotantoon. Ymmärrän. Koko yritys saattaa kuulostaa silkalta scifiltä, mutta odotahan hetkinen… Tarina syntyi yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamisen perusopinnoissa satuna maasta, jossa oli saatu selville ajan olemus: viisaat olivat oivaltaneet, ettei aika ollut jotakin, joka virtasi tuolta tänne, vaan jotakin mihin ihmisetContinue reading “Maratonin varrelta”
Author Archives: kaislasuvanto
Kauhun tasapaino: Kirjoittajan tunne-ensyklopedia
Kirjoittajaksi aikova joutuu altistamaan itsensä erilaisille hämmentäville tuntemuksille, joita hän ei osaa nimetä ja määritellä. Niitä aiheuttaa oman tekstin jakaminen muiden kanssa. Pintaan saattaa nousta vieraita mielenliikkeitä, joihin valo imeytyy ja sitten katoaa. Romanttinen ajatus kirjoittajuudesta hajoaa atomeiksi loppumattomien nurkkien autiotaloihin. Kirjoittajaryhmämme on pyrkinyt kokoamaan tähän ensyklopediaan tärkeimmät käsitteet tueksi altistumisen hetkiin ja kirjoittajaegojen kohtaamisiin.Continue reading “Kauhun tasapaino: Kirjoittajan tunne-ensyklopedia”
Vihdoinkin löysin esteettömät ja saavutettavat opinnot
Esteettömät ja saavutettavat opinnot – mitä ihmettä ne ovat? Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kirjoittamisen perusopinnot ovat oivia esteettömiä ja saavutettavia opintoja. Ne voi suorittaa etänä omaa tahtia. Ne tarjoavat tilaisuuden oppia niillekin, joille osallistuminen tuottaa yleensä ongelmia. Ne on suunniteltu tukemaan todellista oppimista ja oivaltamista ajanmukaisella tavalla. Aloitin kirjoittamisen perusopinnot tammikuussa 2025. Oppijana olenContinue reading “Vihdoinkin löysin esteettömät ja saavutettavat opinnot”
Fiktion varjossa: tietokirjoittajan lajihäpeä
”Ai sä kirjoitat jotain romaania vai?” kysyy puolituttu minulta, kun kerron opiskelevani kirjoittamista avoimessa yliopistossa. Monet kirjoittamisen opiskelijat ovat varmasti törmänneet väärinkäsityksiin kirjoittamisen opiskelemisesta. Kuvitellaan esimerkiksi, että opinnot on tarkoitettu vain kirjailijaksi aikoville tai että opiskelu on yksinäistä harhailua itse luodussa mielikuvitusmaailmassa. Todellisuudessa opinnot tutustuttavat kaikenlaiseen kirjoittamiseen ja verkkokursseilla opiskelu on myös vuorovaikutteista. Mutta kiitosContinue reading “Fiktion varjossa: tietokirjoittajan lajihäpeä”
Hihittävät kukat ja muita ohjenuoria
Kun olin 9-vuotias, esitin kesäteatterissa Mika Waltarin hallusinaatiota, hihittävää kukkaa. Kokemus saattoi sinetöidä uravalintani. Esitys perustui Waltarin Neljään päivänlaskuun, joka on edelleen luotetuin kirjoitusoppaani – olkoonkin, että kyseessä ei ole kirjoitusopas, vaan romaani romaanin kirjoittamisesta. Yhtä loistavia luovan työn kiteytyksiä en ole löytänyt mistään. Kuunnelkaa vaikka tätä: ”Minun taiteeni on luonut ihmisen kosmillinen yksinäisyys.” TaiContinue reading “Hihittävät kukat ja muita ohjenuoria”
PAKOMATKA – muistoja opintovapaalta
Tuijotan näyttöpäätteellä vilkkuvaa kellonaikaa. Minuuttia vaille tasan. Rannettani puristava älykello näyttää samoja lukemia. Lisäksi kello kertoo leposykkeeni huitelevan korkealla. Sängyn päällä lojuu kirjoja ja aukinainen vihko, johon olen rustannut muistiinpanoja. Koska kotona verkkoyhteys on ajoittain pätkinyt, olen pyytänyt perheen teinejä käyttämään nettiä ja älylaitteitten äänentoistoa muutaman tunnin ajan maltillisesti. Olohuoneesta kantautuvasta suoratoistomökästä päätelleen pyyntöäni eiContinue reading “PAKOMATKA – muistoja opintovapaalta”
Kirjoittajahuone
Olen harrastanut elämässäni monenlaista: musiikkia, kuntosalia, tanssia, videopelejä. Niissä kaikissa on eräs tärkeä elementti: yhteisöllisyys. Jakamista, yhdessä tekemistä, tapahtumia, yhteistä innostusta. Kirjoittaminen on tässä joukossa jonkinlainen outolintu – sitä harvoin toteutetaan yhdessä. Toki on lukupiirejä, kirjamessuja, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä some-ilmiöitä, kuten “booktok”. Itse kirjoittaminen ja siihen liittyvä ideoiminen mielletään usein itsenäiseksi puuhaksi, ainakin minunContinue reading “Kirjoittajahuone”
Kirjoittaja minussa on jotain enemmän kuin ennen
Kirjoittaja minussa on herännyt henkiin (tuskastuttavan) hitaasti. Se on punoutunut yhteen eri langoista muutaman vuosikymmenen kuluessa. Salaa epäilen, että tarina on saanut alkunsa vieläkin kauempaa. Ensin minusta tuli toimittaja, sitten tietokirjailija. Vaikeassa elämänvaiheessa tuhersin kymmeniä muistikirjoja täyteen ja aloitin blogin. Kirjoitin lisää tietokirjoja, tällä kertaa omien kokemusten pohjalta. Näitä vaiheita voisi kuvailla kirjoittajan äänen avautumiseksi.Continue reading “Kirjoittaja minussa on jotain enemmän kuin ennen”
Treffit! Kolme kustantamoa, kuusi minuuttia
Turun kirjamessuilla 3-5.10.2025 oli uuden sijainnin Logomon lisäksi uusi tapahtuma kirjoittajille! Kammio Ry (luovan kirjoittamisen ainejärjestö) järjesti yhteistyössä Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen kanssa Kustannustoimittaja Speed Dating tapahtuman, jossa kirjoittamisen opiskelijat pääsivät esittelemään kirjaideoitaan kustannustoimittajille. Ensimmäinen kirjamessupäivä läheni loppuaan ja jännitys kasvoi. Tapahtuman viimeinen tunti oli varattu kirjoittajien ja kustannustoimittajien kohtaamiselle. Valinta osallistujista tehtiin joContinue reading “Treffit! Kolme kustantamoa, kuusi minuuttia”
Sisu ja sitoumus tekivät kirjoittelijasta kirjailijan
Kirjoitin kirjan haaveiltuani siitä ensin puoli elämää. Pöytälaatikkoon oli vuosikymmenten varrella kertynyt läjä muistiinpanoja maailmanmatkoistani ja vielä enemmän sisäisestä matkasta. Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan (Bazar) julkaistiin elokuussa 2025. Kirjoitin sen henkiseksi matkaoppaaksi psykologina ja maailmanmatkaajana, mutta eniten maailmaa ja elämää ihmettelevänä poluntallaajana. Kun kirjani julkaisupäivä lähestyi, kaksi ystävääni järjesti minulle metsärituaalin. KulkisimmeContinue reading “Sisu ja sitoumus tekivät kirjoittelijasta kirjailijan”
