kaislasuvanto

Tenttimörköä kesyttämässä – kokemuksia lukupiiristä

MÖRKÖ: Vai lukupiiri. Tentin tulee olla v a p i s u t t a v a ! SUVI: Kurssin alkaessa tunsin olevani yksin valtavan tietomäärän äärellä. Oli vaikea aloittaa. ELINA: Jo ajatus lukupiiristä loivensi pahinta tärinää. Onneksi joku ideoi asiaa Kysy ja keskustele -palstalla. SUVI: En tiedä miksi lukupiiri ei tullut itselleni mieleen, olihanContinue reading “Tenttimörköä kesyttämässä – kokemuksia lukupiiristä”

Kirjoittamalla kirkastettu

Usein vaikeistakin asioista seuraa jotain hyvää. Tästä minua on toistuvasti muistuttanut koirani Humu, jonka kanssa aloitin yhteisen matkan keväällä 2011 viimeistellessäni eläinlääketieteen opintojani. Pentukoiran kanssa iski kaikesta edeltäneestä koirakuumeesta huolimatta kriisi, ja vastuun painaessa harteitani kuvittelin aluksi koiran pilanneen elämäni. Kun sitten jouduin luopumaan Humusta kymmenen vuotta myöhemmin, oli tuosta elämänpilaajasta jo kehkeytynyt minulle tärkeäContinue reading “Kirjoittamalla kirkastettu”

Huutavat sanat, huudetut sanat

Terapeuttisen kirjoittamisen opintojaksolla pohditaan kirjoittamisen vaikutuksia hyvinvointiin, ja ajatus huutamisesta nousee monesti esiin. Kun on voimakas tarve purkaa tunteita ja puhdistaa oloa, turvaudutaan kirjoittamiseen: silloin teksti huutaa. Paperille purkaminen helpottaa, kun ääneen ei voi karjua. Mutta mitä jos voisikin? Olen yhdistänyt huutamista ja terapeuttista kirjoittamista menetelmässä, jota kutsun hoitavaksi huudoksi. Työpajoihin osallistuu ihmisiä, joilla onContinue reading “Huutavat sanat, huudetut sanat”

Suota kuvamaassa – vai kuivaamassa

Suomen pinta-alasta melkein kolmannes on suota. Nevaa, luhtaa, lettoa, palsaa, aapaa. Ajatella, että suo on kaltaiselleni kaupunkilaiselle niin vieras. Oikeastaan se elää vain lapsuudesta tutuissa myyteissä – virvatulet houkuttelevat kulkijaa suolle, ja onpa sinne joku isottelija myös joskus loitsimalla upotettu. Kirjallisuudessa märkä, syvä suo edustaa usein feminiinistä seksuaalisuutta: ”Aalo, Aalo, – piikaiseni Aalo, – tuletkosContinue reading “Suota kuvamaassa – vai kuivaamassa”

Arkkitehtuurista ja kirjoittamisesta

Kirjoittajan työ on arkkitehdin ja rakentajan työtä, opastaa kirjailija Hannu Mäkelä aloittelevia kirjoittajia kirjassaan Kirjoittamisen ilo (2022). Ensin tehdään vankka perustus, sen jälkeen seinät ja katto, ja vasta lopuksi on hiomisen ja viimeistelyn vuoro. Arkkitehtuuria opetetaan aivan samalla lailla: Ensin sahaat, sitten höyläät ja viimeiseksi kaiverrat yksityiskohdat. Halusin arkkitehdiksi, koska osasin piirtää ja laskea. IlokseniContinue reading “Arkkitehtuurista ja kirjoittamisesta”

Oppimispäiväkirja haastaa luovaan ajatteluun

Syksyn ensimmäiset kurssit ovat käynnissä, ja pian oppimispäiväkirjan kirjoittaminen tulee monelle ajankohtaiseksi. Tässä Tommi Aulasmaan oppimispäiväkirja Voimasta neljän miehen esimerkkinä luovasta toteutuksesta, jossa käsitellään oivallisesti kurssin teemoja. Oppimispäiväkirja on aineopintojen jaksolta KIKA4001 Luova omaelämäkerrallinen kirjoittaminen. Voimasta neljän miehen Kokoontuipa eräänä toukokuisena lauantaiaamuna neljä miestä pohtimaan yhdessä elämää. Kirjava oli tuo joukko – Rokan Antti, HytinContinue reading “Oppimispäiväkirja haastaa luovaan ajatteluun”