
Kun olin 9-vuotias, esitin kesäteatterissa Mika Waltarin hallusinaatiota, hihittävää kukkaa. Kokemus saattoi sinetöidä uravalintani. Esitys perustui Waltarin Neljään päivänlaskuun, joka on edelleen luotetuin kirjoitusoppaani – olkoonkin, että kyseessä ei ole kirjoitusopas, vaan romaani romaanin kirjoittamisesta. Yhtä loistavia luovan työn kiteytyksiä en ole löytänyt mistään. Kuunnelkaa vaikka tätä: ”Minun taiteeni on luonut ihmisen kosmillinen yksinäisyys.” Tai…
Tuijotan näyttöpäätteellä vilkkuvaa kellonaikaa. Minuuttia vaille tasan. Rannettani puristava älykello näyttää samoja lukemia. Lisäksi kello kertoo leposykkeeni huitelevan korkealla. Sängyn päällä lojuu kirjoja ja aukinainen vihko, johon olen rustannut muistiinpanoja. Koska kotona verkkoyhteys on ajoittain pätkinyt, olen pyytänyt perheen teinejä käyttämään nettiä ja älylaitteitten äänentoistoa muutaman tunnin ajan maltillisesti. Olohuoneesta kantautuvasta suoratoistomökästä päätelleen pyyntöäni ei…
Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.