Olen vasta alussa kirjoittamisen perusopinnoissani. Minulle suuri osa tähän mennessä käsitellyistä asioista on kuitenkin ollut tavalla tai toisella tuttua, koska olen ammatiltani kustantaja ja kustannustoimittaja, siis lukija. Työ kirjallisuuden parissa on opettanut jo paljon siitä, mitä kaikkea tavoitteellinen kirjoittaminen tarkoittaa.
Mitä hyötyä kirjoittamisen opinnoista minulle sitten on? Paljonkin, ja monenlaista. On ollut antoisaa lukea tutkijoiden huomioita ja kirjailijoiden kuvauksia omasta luovuudestaan, kirjoittamisestaan, julkaisemisesta: paljon on tuttua, omassa työssä havaittua. Antoisaa on ollut myös palata oman kirjoittamisen pariin, huomata harjoitusten tuottama ilo ja niistä saadun palautteen hyödyllisyys.
Näkökulman ja painopisteen vaihdos lukijan roolista kirjoittajan rooliin on tuottanut monta pientä oivallusta ja samalla saanut arvostamaan ammattitaitoista lukijuutta taas enemmän. Kuinka arvokas todella on hyvä lukija! Hän, joka on lukenut paljon, joka suhtautuu kirjoittajaan ja kirjoitettuun myötämielisesti, joka ymmärtää, mitä yrität tehdä ja auttaa sinua siinä – mutta joka myös haastaa, pakottaa tarkastelemaan jotain, johon itse on jo kyllästynyt tai jolle on sokea.
Omat, työssä kehkeytyneet ajatukset lukijuuden ja lukijan mielessäpitämisen tärkeydestä kirjoittaessa ovat saaneet opintojen kautta vahvistusta, mutta näen asetelman nyt hieman uusin silmin. Arvostettu kirjoittamisen opettaja, amerikkalaiskirjailija Francine Prose on julkaissut oppaan Reading Like a Writer. Siinä hän neuvoo kirjoittajia lähilukemaan kirjallisuutta, kiinnittämään teksteissä huomiota kirjailijoiden ratkaisuihin ja valintoihin, ottamaan opiksi ja nauttimaan niistä. Vain vähän toisenlaisen kirjoittamisen oppaan nimi voisi olla “Writing Like a Reader” – kirjoita kuin lukija; siinäkin olisi ideaa! Varsinkin aloittelevat kirjoittajat unohtavat liian helposti lukijan. Ikään kuin he kirjoittaisivat vain itselleen, unohtuen kuplaan oman tekstinsä kanssa. Tähän voivat joskus haksahtaa aloittelijoiden lailla myös ammattimaiset kirjailijat.
On ehdottomasti mielekästä pohtia, ketä tämä teksti kiinnostaa: siitä on vain ja ainoastaan hyötyä tekstin kokonaisuudelle.
Missä vaiheessa lukijaa sitten pitäisi ajatella? Varhaisessa vaiheessa, mutta ei kuitenkaan ihan heti. Jotta yliminä, perfektionismi, pelko tai nerouspaine eivät asettuisi kirjoittamisen esteeksi, on hyvä tuottaa tekstiä ja panna sisäinen editori jäähylle. Pakottautua kirjoittamisen äärelle silloinkin, kun ideaa tai inspiraatiota ei ole. Antaa itsensä kirjoittaa mitä päähän pälkähtää, antaa tunteiden ja ajatusten virrata.
Mutta siinä vaiheessa, kun tekstiin on löytynyt idea, ja tietää, mistä kirjoittaa ja mihin tähtää, viimeistään siinä vaiheessa, kun omaa tekstiä alkaa tarkastella editoivin silmin, olisi syytä muistaa lukija. Kenelle kirjoitat? Ei korkeakirjallisen kokeilevan tekstin kirjoittajan tietenkään tarvitse ajatella vaikkapa keskivertoa dekkarinlukijaa, vaan kuvitella ja pitää mielessään oman tekstinsä ihannelukija.
Lukija ei tiedä, mitä olet tarkoittanut tai ajatellut, jollet ole osannut ilmaista sitä tekstissäsi, suoraan tai vähemmän suoraan. Ajatustenlukija lukija ei koskaan ole – vaikka hyvä, tuttu kustannustoimittaja voikin olla jo melko lähellä sellaista.
Mirjam Ilvas
Kirjoittajan matkassa 