Olen taustaltani opinto-ohjaaja ja kun aloitin kirjoittajaopinnot, aloin tietysti myös ohjata itseäni. Ainakin yksi opinto-ohjaajien käyttämä menetelmä on tuttu myös kirjoittajille: metafora. Opinto-ohjauksessa metafora tarkoittaa sitä, että kun opiskelijalla on vaikeuksia tutkinnon suorittamissa (mutta hän kuitenkin haluaa sen tehdä), kysytään, millaiseksi ponnistukseksi hän sen kokee. Joillekin projekti on vuorelle kiipeämistä, toiselle talon rakentamista, kolmannelle viisiottelu. Minulle kirjoittamisopintojen ensimmäisen kurssin metaforaksi valikoitui huvipuisto, koska suurin tarpeeni oli osata suhtautua itseeni kirjoittajana kevyesti.
Ohjaustyössä olen yllättynyt, kuinka helposti useimmat opiskelijat tuntuivat keksivän metaforia. Ehkä se on ihmisille luontaista ja harvinaisempaa on vain metaforan systemaattinen käyttö suorituksen helpottamiseksi. Metafora antaa jäntevyyttä ja keskittymiskykyä. Se auttaa löytämään edellytyksiä ja taitoja, joilla tilanteesta selviää. Kun sopiva metafora on löytynyt, sitä täsmennetään (vrt. aistivoimaisuus!) ja sitten haetaan voimavaroja, joiden avulla metaforan mukainen suoritus onnistuu.
Huvipuisto oli toimiva metafora kirjoittajaopintojen alussa, kun tavoitteena oli muistaa kepeys itseä kohtaan ja hommien hoitaminen ajallaan. En erityisemmin pidä huvipuistoista, joten kyse ei ollut siitä, että aikoisin suhtautua itse opintoihin kevyesti. Päinvastoin, päätin vakaasti astua jokaiseen laitteeseen ja juuri suunniteltuna ajankohtana. Yliopiston IT-tuki, hyvin suunniteltu opintojakso ja opettajien saavutettavuus olivat niitä turvallisuustekijöitä, jotka vakuuttivat minulle, että puiston laitteet toimivat ja minusta kyllä huolehditaan hädän hetkellä.
Kurssin raskain haaste minulle oli essee. Ajatus siitä noloudesta, jota olisin tuntenut, jos olisin hypännyt ”Essee-kummitusjunasta” kesken pois, piti työssä kiinni. Itse kirjoitusprosessiin totesin huvipuiston olevan ympäristönä liian rajattu ja mekaaninen. Seuraavan suorituksen metafora voisikin olla tutkimusmatka tai seikkailu.
Yhteen kurssin osa-alueeseen en alun alkaenkaan käyttänyt huvipuistometaforaa. Palautteen antamiseen halusin suhtautua vakavasti. Opiskelijatovereiden avulla löysin siihen paremman mielikuvan: toisen tekstiin rakastuminen.
Taru Owston
Kirjoittajan matkassa 