Kirjoittaminen on ollut osa elämääni jo pienestä pitäen, ja erityisen lähellä sydäntäni on spekulatiivinen fiktio. Spekulatiivinen fiktio eli spefi on siis kattokäsite kaikenlaiselle fantasialle, scifille, yliluonnolliselle kauhulle ja muulle kummalliselle. Spefi-sanaan olen itse törmännyt ensimmäistä kertaa Paperiarkki-kirjoittajafoorumilla joko vuonna 2008 tai 2009. Joitakin vuosia olin vältellyt fantasian kirjoittamista, koska lukioaikanani eteeni osui ihmisiä, jotka pitivät sitä alempiarvoisena kirjallisuutena. Jo edesmenneen foorumin kautta kuitenkin löysin fantasian uudestaan, ja samalla tutustuin spekulatiivisen fiktion kirjoittajayhteisöön. Vuonna 2010 julkaistiin ensimmäinen novellini Muovielämää Usva-verkkolehdessä. Novellia työstettiin yhdessä foorumin kokeneempien kirjoittajien kanssa, ja se on yhä löydettävissä netistä.
Tämän blogikirjoituksen julkaisuhetkellä minulta on julkaistu noin 30 aikuisille suunnattua spefinovellia ja 9–12-vuotiaille suunnattu romaani Lentävä rollaattori (Nysalor 2026). Päätyökseni teen kuitenkin jotain muuta kuin kirjoittamista: opetan nimittäin työkseni äidinkieltä ammattikoululaisille. Toki työskentelen kielen ja kirjoittamisen parissa, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia kirjoittamisen kannalta. Äidinkielenopettajuus antaa vetoapua kirjoittamiselle, mutta myös syö kapasiteettia omalta tekemiseltä. Kirjoittamisen perus- ja aineopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa olivat myös hyvää rakennusainetta niin omalle kirjoittamiselle kuin luovan kirjoittamisen valinnaiskurssin opettamiselle työssäni.
Jos nyt vielä mennään spefimaailmaan ja novelleihin, niin voin sanoa, että ilman spefikentän kirjoittajien yhteisöllisyyttä en olisi varmastikaan julkaissut yhtäkään novellia tai saanut kirjaani valmiiksi. Toki novellien kirjoittaminen on syönyt aikaa pidempien projektien toteuttamiselta, mutta se on myös opettanut paljon kirjoittamisesta, editoinnista ja myös omasta itsestäni. Viime vuonna tapetilla oli novellien vähäinen kirjoittaminen ja julkaiseminen, mutta spefikentällä novelleja julkaistaan niin lehdissä kuin monen kirjoittajan antologioissakin ja yhden kirjailijan novellikokoelmina. Novelleissa hienointa on se, että voi kokeilla erilaisia tyylejä ja tuoda esille vakaviakin aiheita ilman, että tarvitsee sitoutua useaksi vuodeksi samaan aiheeseen.
Sen lisäksi, että olen kirjoittanut paljon novelleja, olen ollut mukana erilaisissa spefin yhteisöissä. Olin kahden vuoden ajan Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien eli STK:n puheenjohtaja, ja olen yhä hallituksessa mukana. Nyt järjestän Finncon-tapahtumaa Turkuun heinäkuulle 2026. Kirjoittajapiireistä minulla on pitkä kokemus, ja olen saanut niistä tukea kirjoittamiseen. Olen itse ollut toimittamassa useita antologioita, ja olemme loppusuoralla toimittamassa artikkelipohjaista tieteiskirjoitusopasta Matkaopas mahdolliseen – tieteiskirjoittajan työkalupakki (STK 2026).
Kannustan kaikkia kirjoittajia etsimään itselleen yhteisöjä, oli laji sitten spefi tai jokin muu!
Kirjoittajan matkassa 