Yksinäinen tie kirjailijaksi?

Kuva: Marek Sabogal 2020 Kun itse aloitin kirjoittamisen perusopinnot ensimmäisen kerran kirkasotsaisena parikymppisenä joskus vuoden 2002 tienoilla, kirjailijan ammatti oli siihen keskeisin syy. Halusin kirjailijaksi. Halusin niin palavasti, että muistan kirjoittaneeni Reginan silloiselle päätoimittajalle, että voisin kirjoittaa heille juttuja kuukausipalkalla kehittyäkseni kirjailijana. Tämä ei luonnollisesti mennyt ihan niin suoraviivaisesti kuin olin kaavaillut. Kuukausipalkasta sain vainContinue reading “Yksinäinen tie kirjailijaksi?”

Herkkää asiatekstiä ja loogisia kuiskauksia

Olen aina ajatellut asiatekstien ja runouden olevan kaukana toisistaan. Asiatekstin ytimessä on ymmärrettävyys ja selkeä tiedon rakentuminen, kun runous puolestaan tuntuu olevan kaukana logiikasta. Kirjoitusopintojen runokurssilla huomasin, että runouden ja asiatekstin maailmat ovatkin lähempänä toisiaan, kuin aiemmin kuvittelin. Näiden kahden tekstilajin välillä on oikeastaan vain epämääräinen liukuma, joka on tutkimisen arvoinen. Vaikka runo tekstilajina eiContinue reading “Herkkää asiatekstiä ja loogisia kuiskauksia”

Kirjoittavan ihmisen tähtihetkiä

Minä olen kirjoittaja. Näin tiivistin aineopintojen viimeisen oppimispäiväkirjan loppuun. Lause vaikuttaa itsestään selvältä, mutta sen ääneen lausumiseen keräsin rohkeutta kaksi vuotta. Kirjoittaja ja eritoten kirjailija ovat nimikkeitä, jotka verhoutuvat vaativaan kuosiin ja tuntuvat saavuttamattomilta. Kaapista ulos tuleminen on kypsynyt minulle vähä kerrassaan opintojen aikana. Kun kirjoittamisen opinnoistani tietävät ystävät ovat kysyneet, milloin pääsevät hakemaan minultaContinue reading “Kirjoittavan ihmisen tähtihetkiä”

Kirjoittamisen pelosta ja nautinnosta

”Pelkään, että joku tulee kertomaan, etten saa enää kirjoittaa, että olen tyhmä ja sivistymätön ja sellaisille ihmisille ei kirjoittaminen kuulu, vaan se kuuluu älykkäille ja suurille ihmisille. Eli pelkään etten ole ihailemani ammatin arvoinen. Kirjoittaa minä kuitenkin eniten haluan.” (Päiväkirja 2.3.2016.) Meitä kirjoittajia vaivaa usein epävarmuus: mitä tekstistäni ajatellaan, kelpaako se, kelpaanko minä? Lainattu oteContinue reading “Kirjoittamisen pelosta ja nautinnosta”

Syntysanoja

Miten kirjoittaa #biisiviikossa? Vuoden alussa muusikkoystäväni heitti ilmoille hullun idean: tehtäisiinkö vuonna 2021 kappale viikossa? Minua ei tarvinnut suostutella. Kirjoittajan iloista yksi isoimmista on valmis raami, johon tuottaa tekstiä. Ja vaikka sanoittaminen olikin minulle vierasta, otin haasteen riemulla vastaan. Hyvästi, kirjoitusjumi! Niin sai alkunsa #biisiviikossa-haaste. Joka viikko minä kirjoitin tekstin, lähetin sen ystävälleni ja hänContinue reading “Syntysanoja”

Voimaa vertaisryhmistä

Oli syksy 2012 ja alkamassa kirjoittamisen perusopintojen ensimmäinen lähiopetusviikonloppu. Liityin jännittynein mielin muiden kirjoittamisesta innostuneiden ja opintojen alkamista malttamattomina odottelevien ihmisten joukkoon. Tutustuimme ja totesimme taustamme hyvin moninaisiksi, jotkut olivat jo vuosia täyttäneet pöytälaatikoitaan runoilla ja novelleilla, jotkut kirjoittivat työkseen toimittajina tai mainostoimistossa, olipa mukana ihan oikea julkaissut kirjailijakin – ja sitten olimme me, jotkaContinue reading “Voimaa vertaisryhmistä”