Olin kuudentoista vanha, kun tiesin haluavani elokuvantekijäksi. Loppukesän pitkät varjot, tuulessa huojuvat puut ja askelteni rytmi piirsivät pysyvästi muistiini pienen palan elokuvaa, jonka itse eläväksi kuvittelin. Halusin siitä lähtien maalata hetkiä kuvilla. Varsin kummallinen unelma, ja kovin kaukainen pikkukaupungin pojalle paperitehtaiden varjossa. Kuin uomastaan nouseva joki kevättulvassa, vei suunnaton kiinnostus elokuvaan minut myöhemmin mennessään. MatkaniContinue reading “Virtuaaliheimojen jalanjäljillä”