runous – Kirjoittajan matkassa

“Runoilija, väistä vähän, että päästään peremmälle!” Istun muistikirjani kanssa kapakan pöydässä, kun retevä seurue hakee paikkaansa alkuillan nosteessa. Hymähdän. Näkyykö se noin selvästi päällepäin? Porukka asettuu. Puhutaan hetki rooleista ja odotuksista. Tässähän ollaan sartrelaisen eksistentialismin ytimessä! Tosin, näitä sanoja siinä kuplivassa keskustelussa ei käytetä. Ja hyvä niin. Ollaan vain kaikki saman pöydän ääressä. Opettajana taiContinue reading “Runoilijan viitta harteilla?”