ChatGPT:n mielestä meidän välillämme on kuilu. Railon toista laitaa edustaa teknologinen tehokkuus, toista – sitä, jolla itse seison – inhimillinen monimutkaisuus. Tässä piilee (ChatGPT:n omin sanoin) myös ihmisyyden valtti: ”Vaikka koneet voivat suorittaa monia tehtäviä tehokkaasti, ne eivät koskaan voi täysin omaksua inhimillistä ainutlaatuisuutta.”
Tai näin olemme ainakin halunneet ajatella. Kirjailija Sheila Heti esitti The New Yorkerin haastattelussa, että ihmisen kompleksisuus on oikeastaan turhauttavan rajattua: ”We try to make all our thoughts fit together into some kind of system or structure. But an A.I. doesn’t need all their thoughts—because they don’t have thoughts.” Lokeroivat aivomme luovat mielikuvituksellemme tiukat raamit (ja tekevät meistä tylsää keskusteluseuraa).
Toisin kuin Heti, tunnustaudun teknologiaskeptikoksi ja kielimallien viimeaikainen riemukulku on tuntunut lähinnä ironiselta dystopialta. (Vuosikymmen töitä viestinnän parissa, neljä vuotta luovan kirjoittamisen opintoja ja tarhaikäinen robotti kertoo minulle, että lauseeni ovat ”hieman epäselviä”.) Halusin kuitenkin haastaa itseni astumaan ChatGPT:n maalailemaan kuiluun ja kokeilla, josko sen yli voisi rakentaa sillan: voisiko ChatGPT:n kanssa kirjoittaa yhdessä? If you can’t beat them, join them, kuten sanonta kuuluu.
Yhdessäkirjoittaminen on luovan kirjoittamisen piirissä edelleen marginaalinen ilmiö. Yhteistyössä tuotetut teokset ovat edelleen vain pieni siivu julkaistua kaunokirjallisuutta ja ilmiötä on tutkittu kirjoittamisen alalla niukasti. Yhdessäkirjoittamista tutkinut Taina Kuurkorpi nostaa yhdeksi syyksi itsenäisen taitelijaneron sitkeän myytin, mutta taustalla vaikuttaa myös hyvin käytännöllinen syy: yksin kirjoittaminen on helpompaa. Kun kirjoittaa itsekseen, ei tarvitse tehdä kompromisseja tavoitteista, tarinan aiheesta tai tyylistä, ei neuvotella aikatauluista tai työnjaosta, eikä kestää toisen arkielämän riesoja.
ChatGPT:n kanssa näitä ongelmia ei ollut; yhdessä kirjoittaminen on ihanan helppoa kumppanin kanssa, joka ei ikinä väsy, väitä vastaan tai keksi muuta tekemistä. Sille sopi hyvin minun asettamani tavoitteet ja aikataulu – ”Totta kai, olen valmis auttamaan!” – ja kun sen tuottama teksti muistutti liikaa amerikkalaisopiskelijan motivaatiokirjettä, se loi mukisematta loputtoman virran uusia ehdotuksia (”Selvä, yritetään uudelleen…”).
Kirjoitusprosessi tuntui häkellyttävän paljon siltä, kuin tekstiä olisi työstänyt toisen (ihmis)kirjoittajan kanssa. Ideoimme yhdessä työstämämme esseen aihetta ja keskustelimme lähteistä, suunnittelimme tekstin rakennetta, tuotimme ja editoimme tekstiä ja annoimme toisillemme palautetta. Kuten perinteinen yhdessäkirjoittaminen, ChatGPT:n kanssa prosessi oli iteratiivinen ja sosiaalinen edeten vuoropuheluna aina esseen aiheen rajaamisesta työn viimeistelyyn.
Kirjoituskumppanini osasi myös yllättää. Sillä oli kiinnostavia havaintoja (myönnetään, Heti, AI:lla on hauskat jutut) ja todisti näin, että yhdessäkirjoittaminen voi todella rikastaa aiheen käsittelyä tuomalla yhteen erilaisia näkökulmia.
ChatGPT tuntui kaikessa kuitenkin jopa liian avuliaalta. Sen kanssa ei tarvinnut neuvotella mistään.
The New York Timesin kriitikon A.O. Scottin mielestä kielimallit edustavat joillekin ikivanhan kirjallisen harhakuvitelman uusinta iteraatiota: ”the fantasy of a co-author, a confidant, a muse — an extra intelligence, a supplemental mental database.” Siinä missä kirjailijat ennen hakivat inspiraatiota henkiolennoilta kääntyvät he nyt chatbotien puoleen.
En täysin yhdy Scottin pessimismiin, mutta hänellä on pointti. Miten helpottavalta tuntuikaan poistaa tyhjän paperin kammo ja saada yhteistyöstä pelkät parhaat palat palveluintoisen ideasammon avulla –tehdä luovasta työstä tehokasta.
Aikaansaamisen huuman laskeuduttua oli pakko pysähtyä pohtimaan: jos onnistun välttämään luovan yhteistyön hankalimmat vaiheet korvaamalla kirjoituskumppanini kielimallilla, mistä jään paitsi?
Kielimallit ovat kehittyneet uskomatonta vauhtia imitoimaan ihmisen viestintää ja luovuutta, ja suoriutumaan näitä vaativista tehtävistä moninkertaisesti nopeammin kuin me. Tehokkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa päädymme helposti suoraviivaiseen johtopäätökseen, että nopeampi (tai vaivattomampi) reitti lopputulokseen on parempi. Samalla jätämme kuitenkin huomioimatta, että ihmisten välisessä viestinnässä ja luovuudessa toiminta itsessään on yhtä arvokasta kuin sen lopputulos.
Kielimallit ovat ravisuttaneet kirjoittamisen alaa ja saaneet monet (itseni mukaan lukien) pohtimaan oman ammattitaidon tulevaisuutta. Lienee lokeroaivoillemme tyypillistä, että keskustelu keskittyy asioiden vertailuun: kumpi on parempi – älykkäämpi, luovempi, tehokkaampi – sisältöä enterin painalluksella tuottava kielimalli vai ihmisyytensä rajoittama, tuiki tavallinen kirjoittaja? Olisi korkea aika pyrkiä tästä lokerosta ulos ja kääntää huomio työkalusta takaisin sen käyttäjään.
ChatGPT:n kuilumetafora ihmisen ja teknologian suhteesta on kiinnostava, mutta (kuten kielimallien tuotokset yleensäkin) se vaatii jatkokehitystä. Ehkä osuvampi näkökulma olisi, että katselemmekin reunoilta toisiamme, ihminen ihmistä. Joidenkin välillä monttu on loivempi, toisten välillä pohjaton tyhjyys. Josko teknologiasta saisi sillan laidalta toiselle? Jääköön tämä kysymys pohdittavaksi – se kun saattaa olla tärkeämpää, kuin lopullinen vastaus.
Inka Vettenranta
Teksti pohjautuu keväällä 2024 valmistuneeseen kandidaatintutkielmaani ”Kanssakirjoittajani A.I. –Autoetnografinen tutkimus yhdessäkirjoittamisesta kielimallin kanssa”. Sitaatit ChatGPT:ltä ovat otteita kielimallin kanssa käydystä keskustelusta, jonka tallensin tutkielmaani varten.
Lähteet
Kuuskorpi, Taina. (2014.) ”Yhdessä luovuksissa”, teoksessa Karjula, Emilia (toim.), Kirjoittamisen taide ja taito, s. 201–233. Jyväskylä: Atena.
Leyshon, Cressida. (2023.) ”Sheila Heti on the Fluidity of the A.I. ’Self’”, The New Yorker, 13.11. Saatavilla: https://www.newyorker.com/books/this-week-in-fiction/sheila-heti-11-20-23. Haettu: 5.6.2024.
Scott, A.O. (2023.) ”Literature Under the Spell of A.I.”, The New York Times, 27.12. Saatavilla: https://www.nytimes.com/2023/12/27/books/review/writers-artificial-intelligence-inspiration.html. Haettu: 5.6.2024.
Kirjoittajan matkassa 