Tämä sumu ihollani, kielessäni

Kirjoittajalle on hyväksi kysyä, mistä hänen kielensä oikein tulee. Mistä kaikkialta, aivan pienistäkin noroista, kokoaa vetensä se virta, joka itsen läpi pulppuaa tai jonka vietävänä on? Olemme olentoina paljon huokoisempia kuin välillä arjessa ehkä oletamme. Huokoisuus tarkoittaa sitäkin, että voi mieltää itsensä kielen kulkureittinä. Virran kaikkia alkupäitä tai lähteitä ei ehkä näe, mutta sen tuntee,Continue reading “Tämä sumu ihollani, kielessäni”

Yhteisö kansien välissä

Kirjoittamisen perusopinnoissa tutustutaan kirjoittamisen yhteisöihin sekä toimimalla käytännössä tällaisena yhteisönä että teorian avulla. Kun aloin tutustua käsitteeseen kirjoittamisen yhteisö, olivat Saara Turusen Sivuhenkilö-romaanin (2018, 67) minäkertojan sanat se, mikä minulle ensimmäisenä tuli aiheesta mieleen. Ajattelen, ettei kirjailijuutta oikeastaan ole olemassa muuten kuin kirjoittaessa. Kaikki itse kirjoittamisen ulkopuolinen on pelkkää poseerausta. Eikä kirjoittamista voi oppia. TaiContinue reading “Yhteisö kansien välissä”

Uusi opettaja: Emilia Karjula

Aloitin kirjoittamisen yliopistonopettajana elokuun alussa. Olen opettanut kirjoittamista eri oppilaitoksissa vuodesta 2012 lähtien, mutta työskentelen nyt ensimmäistä kertaa vain yhdessä paikassa kerrallaan. Rajaus tuo rauhaa: on ihanaa päästä keskittymään työhön! Taustani on Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella ja luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Asun edelleen Turussa ja teen töitä pääasiassa etänä, kissa Kekkosen tarkasti valvovan silmän alla.Continue reading “Uusi opettaja: Emilia Karjula”