Syksy 2024 merkitsi minulle uutta vaihetta: aloitin avoimessa yliopistossa kirjoittamisen opinnot. Ensimmäinen kurssi huipentui intensiiviseen neljän tunnin mittaiseen tenttiin, joka tehtiin etänä niin, että materiaalit ja muistiinpanot saivat olla käytössä, sillä tehtävät olivat luonteeltaan soveltavia.
Tentti herätti monia muistoja aiemmista opinnoista ja uran alkuvaiheista. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri ja edellisestä tentistä olikin ehtinyt vierähtää melkein 10 vuotta. Opinnoissani oli mahdollista valita erilaisia suoritusmuotoja ja aina kun oli mahdollista, valitsin tentin sijaan mieluummin suoritustavaksi esimerkiksi oppimispäiväkirjan, lukupiirin, esseen, mitä tahansa muuta kuin tentin. Olin pitkään ajatellut, että minulle luontevampaa on kirjoittaa ennemminkin kalenteria kuin kelloa vastaan.
Tämä mukavuusalueella pysyminen tavallaan kostautui myöhemmin, kun eteeni tuli useampia työhaastatteluja, joihin kuului tenttitilannetta muistuttavia soveltavia kirjoitustehtäviä, joissa oli tiukat aikarajat – hyvä muistutus siitä, että kelloa vastaan kirjoittamisen taidolla on merkitystä opiskelun lisäksi työelämässäkin.
Työhaastattelujen kirjoitustehtävissä tavoitteena oli tyypillisesti tuottaa lyhyessä ajassa asiantuntijateksti tietyistä aiheista. Yksi mieleenpainuvimmista tilanteista sisälsi kirjoitustehtävän, jossa piti analysoida ajankohtaisen yhteiskunnallisen ilmiön eri puolia ja esittää siihen ratkaisuehdotuksia. Aikaa oli kaksi tuntia ja vaikka aihe oli tuttu, tehtävän aikaraja toi siihen oman paineensa. Kyse ei ollut vain tiedon hallinnasta ja substanssiosaamisesta, vaan kyvystä jäsentää ajatuksia nopeasti ja kirjoittaa selkeästi lyhyessä ajassa – englanniksi. En pärjännyt hyvin, sillä en ollut tottunut kirjoittamaan niin tiukkojen aikarajojen puitteissa. Osasin arvioida viikko- tai kuukausitasolla, kauanko tarvitsen aikaa tietynlaisen tekstin tuottamiseen, eikä minulla ollut käsitystä siitä, paljonko ehdin esimerkiksi tunnissa kirjoittaa tai miten jakaa aika ideoinnin, kirjoittamisen ja editoinnin kesken.
Tämän syksyn tentti meni kuitenkin ihan hyvin. Aiemmissa opinnoissa usein ahdistusta aiheuttanut tilanne näyttäytyi ennemminkin erinomaisena harjoitusareenana kellon kanssa kirjoittamiselle.
Mikä meni tällä kertaa paremmin? Viime vuosina olen alkanut paneutua kirjoittamisen prosessiin ja halunnut oppia ymmärtämään sitä paremmin – siitä syystä myös kirjoittamisen opinnot. Yksi selkeästi kehittymisessä auttanut asia on ollut se, että osallistuin viikoittain tunnin mittaisille kirjoitustreffeille, joissa jokainen osallistuja kertoo aluksi, mitä aikoo kirjoittaa, ja lopussa lyhyesti reflektoidaan, miten kirjoitus sujui. Kirjoitustreffit ovat osoittautuneet korvaamattomiksi välineiksi kehityksessä. Säännöllinen, strukturoitu kirjoitusaika on auttanut paitsi ymmärtämään omaa kirjoitusprosessiani, myös luomaan kirjoittamiseen rutiinia. Ryhmässä kirjoittaminen tuo mukanaan vertaistukea ja kannustusta, mutta se auttaa myös pitämään kiinni aikarajoista. Tämä yhteisöllinen lähestymistapa on tehnyt kirjoittamisesta vähemmän yksinäistä ja tuonut lisää itseluottamusta aikapaineen alla työskentelyyn.
Käyn säännöllisesti myös kirjoitusretriiteissä, joissa kirjoitamme tunnin tai puolentoista tunnin jaksoissa. Toisin kuin lyhyet kirjoitustreffit, retriitit mahdollistavat syvemmän keskittymisen ja auttavat suunnittelemaan kirjoittamista tehokkaammin. Retriittien aikana olen oppinut tasapainottamaan luovuutta ja tehokkuutta, mikä on rikastuttanut omaa kirjoitusprosessiani. Ne tarjoavat paitsi aikaa ja tilaa kirjoittamiselle, myös tilaisuuden reflektoida omaa työtä muiden kanssa, mikä on tuonut uusia ideoita ajankäytön hallintaan ja keskittymisen ja luovuuden tasapainon löytämiseen. Nämä kokemukset ovat muuttaneet suhdettani tavoitteelliseen kirjoittamiseen – nykyään koen kirjoittavani enemmän yhteistyössä kellon kanssa kuin sitä vastaan. Voin lämpimästi suositella kirjoitustreffien kokeilua kenelle vaan – se tarjoaa paineettoman ympäristön, jossa oppii hahmottamaan kirjoittamiseen käytettyä aikaa. Tällainen harjoittelu tarjoaa paitsi arvokasta vertaistukea ja yhteisöllisyyttä, auttaa kehittämään käsitystä siitä, mitä lyhyessä ajassa ehtii kirjoittaa.
Emmi Kauppila
Kuva: Imgflip
Kirjoittajan matkassa 