Helsingin Töölössä oli Alakulttuuripäivänä 2.9.2023 sanataidetapahtuma “Kellarista aurinkoon? – Tekstit ja underground”. Järjestin sen yhteistyössä Töölön kirjaston kanssa. Tämä oli toinen kerta, kun olin järjestämässä sanataidetapahtumaa Alakulttuuripäivänä. Vuosi sitten järjestin pienen runohetken Lapinlahden Lähteellä, jossa luin omia runojani ja ystäväni Karolina Lamroth juonsi tilaisuuden. Tutustuttuani silloin Perttu Häkkisen Säätiön ylläpitämään Alakulttuuripäivän nettisivustoon, olin kokenut jonkinlaisen oivalluksen, että kuka tahansa voi todellakin järjestää kulttuuritapahtuman – ei ole mitenkään välttämätöntä toimia minkäänlaisen yhdistyksen tai organisaation suojaavan viitan alla tai jäädä odottelemaan sitä, että sattuisi saamaan kutsun johonkin tilaisuuteen.
Tämänvuotiseen tapahtumaan olin halunnut kutsua myös muita kirjoittajia ja heitä saapui eri paikkakunnilta myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Tapahtumassa viisi kirjoittajaa: Piia Kallunki, Heidi Laulainen, Toni Kuosmanen, Katri Kervinen sekä allekirjoittanut esittivät kirjoittamiaan runoja ja lyhyitä proosatekstejä yleisölle valoisassa Mika Waltari -salissa Töölön kirjaston yläkerroksessa. Kirjoittajat ovat opiskelutovereitani, joihin tutustuin viime kevätlukukaudella Jyväskylän Avoimen yliopiston kirjoittamisen oppiaineen kolmella eri kurssilla.
Samana iltana tapahtuman jälkeen juttelin tunnelmista Tonin ja Piian kanssa Kitty’s Public House -baarissa Kaivopihan nurkalla. Piia esitti tapahtumassa runoja, jotka hän oli kaivanut esiin pöytälaatikostaan. Hän luonnehti kokemustaan ääneen esittämisestä lausahduksella: “Avasitte pöytälaatikon” – tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän luki runojaan yleisölle. Toni on jo julkaissut yhden runokokoelman Unennäkijä (Juuri Kustannus, 2020). Tapahtumassa hän luki runoja tekeillä olevasta uudesta kokoelmastaan, jonka työnimenä on “Reikiä taskuissa”. Hän oli jo aiemmin lukenut ääneen saman valikoiman tekstejä Jyväskylässä tapahtumassa Yläkaupungin Yö. Keskustelimme siitä, onko ääneen esittämisellä vaikutusta kirjoittamiseen ja auttaako tällaisissa sanataidetapahtumissa esiintyminen kirjoitusprosessissa. Molemmat kirjoittajat ajattelivat, että esittämisestä on hyötyä tekstien muokkaamisen kannalta. Piia oli muokannut runojaan harjoitellessaan niiden esittämistä ennen tilaisuutta ja Toni kertoi tekevänsä muokkauksia eri lukukertojen perusteella.
Katrilta kyselin puhelimitse esiintymiseen liittyvistä tunnelmista ja kirjoitetun ja esitetyn tekstin suhteesta. Hän kertoi jännittäneensä esiintymistä, koska tämä oli myös hänelle ensimmäinen kerta, kun hän luki ääneen tekstejään yleisölle muualla kuin kirjoittajakursseilla. Katri kertoi kirjoittaneensa molemmat teokset – lyhyen kertomuksen ja runon – ajatellen niiden näyttämistä tai esittämistä. Toisaalta hän kirjoittaa myös tekstejä, joissa vain purkaa ajatuksiaan eikä silloin edes ajattele näyttävänsä niitä kenellekään.
Halusin järjestää tapahtuman, johon olisi mahdollista osallistua esiintyjänä riippumatta siitä, kirjoittiko runoja tai proosaa. Lyhytproosatekstit toimivat mielestäni hyvin ääneen luettuina ja runo- ja proosaesitysten vuorottelu toi tervetullutta vaihtelua tilaisuuteen. Heidi luki tapahtumassa kaksi proosatekstiä, joista toinen oli “Kissa kirjailijan kainalossa”. Hän oli kirjoittanut kertomuksen ensimmäisellä kirjoittamisen opintojen kurssilla “Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat” alkuvuodesta 2023, joka oli myös kurssi, jolla tutustuimme. Tapahtuman loppupuolella Heidi kommentoi, että tuntui hyvältä jakaa kirjoituksiaan muiden kanssa lukemalla niitä ääneen. Varsinaisen etukäteen suunnitellun ohjelman jälkeen oli myös yleisön mahdollista päästä esittämään itse kirjoittamiaan tekstejä. Kaksi rohkeaa esiintyjää astuikin estradille salin eteen, Samira ja Arti, ja saimme nähdä performanssin ja kuulla runon.
Oman kokemukseni mukaan on runojen ääneen esittämisestä yleisölle paljon hyötyä kirjoittamisessani. Koen nimittäin usein tarpeelliseksi kirjoittaa aivan uusia runoja eri tilaisuuksia varten, koska ajattelen, että on mahdollista, että osa yleisöä on ehkä jo lukenut tai kuullut aiemmin esittämiäni tai julkaisemiani tekstejä. Tätä tapahtumaa varten kirjoitin runoja, joihin sain inspiraatiota lomaillessani elokuussa mökillä metsän keskellä maaseudulla.
Tapahtumista vain varsinainen toteutus on näkyvissä yleisölle. Ennen tapahtumaa jouduin tekemään paljon suunnittelu- ja tiedotustyötä. Tapahtuma sai tukea Perttu Häkkisen Säätiöltä, jolle kuuluvat lämpimät kiitokset. Kiitän myös Töölön kirjastoa yhteistyöstä: sain kirjastolta käyttöön tilan tapahtumalle veloituksetta sekä apua tiedottamisessa.
Riika J. Virtanen
Kuvat: Pekka Lehtisalo
Kirjoittajan matkassa 