1990-luvun puolivälissä kirjoitin artikkeleita ja levyarvosteluita omakustannelehteen, jonka koko sisältö keskittyi yhteen musiikkityyliin: progressiiviseen rockiin, kavereiden kesken “progeen”. Meitä lehden tekijöitä oli laidasta laitaan: muusikoita, toimittajia, autokauppiaita tai mainostoimistoväkeä. Lehteen tarvittiin paljon sisältöä eikä kirjoitustyöstä tietenkään maksettu mitään, joten lehden valmistuminen oli aina kiinni tekijöiden muista kiireistä ja myöhästyi usein kuukausitolkulla. Suunnittelupalavereihin kaikilla oli kuitenkin aina aikaa ja lehden valmistumista juhlittiin yhdessä. Fanzine-lehden tekeminen oli yhteisöllistä tekemistä parhaimmillaan. Lehden ja sitä julkaisevan yhdistyksen nimi oli Colossus.
Artikkelit Colossus-lehteen kirjoitin muistaakseni aina omalla nimelläni, mutta levyarvostelut salanimillä. Nimimerkin taakse oli tietenkin turvallista piiloutua, varsinkin jos joku levy oli mielestäni kamala. Tärkeämpi syy nimimerkin käyttöön oli kuitenkin se, että olin tuohon aikaan tehnyt opintojeni ohella toimittajan töitä jo ihan oikeissa tiedotusvälineissä. Halusin tehdä pesäeron tuohon “toimittaja-minään”, ja kekseliäitä nimimerkkejä oli mukavampi käyttää kuin tylsiä salanimiä. Yksi nimimerkeistäni oli Junakriitikkomies.
Junakriitikkomies syntyi osin käytännön sanelemana. Asuin ja opiskelin Helsingissä, mutta kävin usein kotikaupungissani Kuopiossa tapaamassa vanhempiani ja ystäviäni. Junamatkoilla musiikin kuuntelu (kannettavalla cd-soittimella) ja siitä kirjoittaminen (käsin) oli loistavaa ajanvietettä. Entistä loistavampaa siitä tuli, ainakin omasta mielestäni, kun keksin yhdistää arvosteluihin junamatkojen aikana tekemiäni, joskus melko arkisiakin havaintoja. Havainnot kirjasin arvosteluihin aina sulkuihin, pääasia oli kuitenkin arvosteltava levy.
(Junamatka: Välillä Pieksämäki-Kuopio. Kello 22:02-22:50)
…Hardrockin ärjyntää ja tarttuvia melodioita kuorrutetaan mellotronilla ja yhtäkkisillä sooloirrotteluilla. Eipä tule aika pitkäksi
(Osaavat tehdä graffiteja Suonenjoellakin, tuossa kuuluisassa mansikkapitäjässä!)
Spock’s Beard -yhtyeen lauluosuudet rauhoittavat taustan erittäin usein. Itse asiassa aika kaavoihin juuttunutta menoa.
(Ote Spock’s Beard -yhtyeen levyn Kindness of Strangers arvostelusta, Colossus-lehti 2/1998)
Sana “progressiivinen” tarkoittaa edistyksellistä tai kokeilevaa, joten näin jälkikäteen ajateltuna oli luontevaa, että Junakriitikkomiehen tekemissä arvosteluissa kokeiltiin ja leikiteltiin varsin perinteisen musiikkilehtisisällön kanssa.
Progelehtemme eli aikansa ja siirtyi lopulta -monen muun fanzinen tapaan- verkkoon. Samoihin aikoihin tyrehtyi junamatkailuni Helsingin ja Kuopion välillä, mikä tarkoitti Junakriitikkomiehen uran päättymistä. Lehden kanssa puuhastelusta oli hyötyä: joitakin vuosia myöhemmin sain kirjoittaa musiikista ihan oikeisiin musiikkilehtiin, omalla nimelläni.
Harri-Matti Hakanen
Kirjoittajan matkassa 