Olen monesti ajatellut sinua. Lukenut runojasi ja muistellut lapsuuden kohtaamisia. Olisipa mukava kohdata jälleen. Minä olen herännyt monesti yöllä, kun runot ovat laukanneet. Haluaisin koota ne kirjaan. Mitä minun kannattaa tehdä vai kannattaako unohtaa kaikki runokirjasuunnitelmat? Ehkä nuo runonpätkät pitävät minua nyt hengissä. Ja opiskelu. Ja mustarastaan laulu.
Kiitos viestistä! Oli ihana saada juuri tänään tällainen viesti! Älä vain sulje oveasi runoiltasi, sinulla on ihana oma ääni!
Olisi ihana saada rauhassa keskittyä sanoihin! Mökki on toiminut erityisesti minun autiona saarenani tämän kuluneen reilun vuoden aikana ja tulee varmasti jatkossakin toimimaan. Pysytään hengissä, pidetään yllä toivoa ja valoa, kirjoitetaan tätä aikaa kirkkaammaksi!
Kiitos rohkaisusta kirjoittamisessa. Lupaan uskoa sinun sanomisiisi.
Ystävyytemme juuret ovat äitiemme ystävyydessä vuosikymmenien takana. Löysimme toisemme vuosikymmenten jälkeen sosiaalisen median kautta. Aivan erityisen tästä löydöstä teki se, että me kumpikin olemme kiinnostuneita kirjoittamisesta. Viestimme ovat sisältäneet lämpöä, kannustusta ja yhteisten kirjoittamisviikonloppujen suunnittelua, kirjastojen, kahviloiden ja puistojen kehumista, taiteilijatreffien kuvailua. Siinä ohessa on tullut toki vaihdettua ajatuksia monesta muustakin aiheesta, mutta jälkeen päin viestejä lukiessamme olemme itsekin mykistyneet toinen toisemme suuresta merkityksestä juuri kirjoittajaidentiteetin vahvistumiselle.
Parin vuoden aikana olemme ehtineet viettää eri mittaisia kirjoittamiselle omistettuja tapaamisia. Kaikki, jotka kirjoittavat, ymmärtävät, miten suuri merkitys tällaisella ystävyydellä on oman kirjoittajaidentiteetin kehittymiselle. Asumme eri puolilla Suomea ja kummallakin on arkityö, suuri perhe ja elämä täynnä. Olemme ymmärtäneet, että me tarvitsemme näitä tapaamisia. Kalenteriin on raivattu tilaa kirjoittajatapaamiselle.
Viikon kirjoittamismatka Riikaan kesällä 2024 on ollut luultavasti upeinta, mitä olemme kirjoittamisharrastuksemme edistämiseksi tehneet. Riian kahviloissa, puistoissa, Jürmalan huviloiden ja rantahiekan äärellä vietetyt hetket muovautuvat teksteiksi. Latvian kansallistaiteilija Janis Rozentālsin kotimuseo samoin kuin radiomastosta avautuva näkymä avasivat aivan uudenlaisen sanaston. Maisemanvaihdos liikuttaa sisäistä maailmaa. Lupa keskittyä kirjoittamiseen on suuri lahja kirjoittajalle.
Upeaa kirjoittamisen kannalta on ollut myös se, että olemme tehneet yhtä aikaa kirjoittamisen perusopintoja. Tapaamisissamme olemme keskustelleet opintoihin liittyneistä tehtävistä, pohdintaa aiheuttaneista tai mieleen jääneistä teoksista, kirjoittamisen haasteista ja ilosta.
Kannustamme kaikkia kirjoittajia solmimaan kirjoittajaystävyyksiä ja järjestämään kirjoittamistapaamisia sekä luomaan yhdessä tavoitteita, joita kohti tietoisesti kuljetaan.
Päivi, en osannut sanoa, miten tärkeä kirjailijaminälleni sinä olet. Kukapa muu tätä ihmettelyn iloa ymmärtäisi. On ihmeellistä, että sinä, lapsuuden tuttu, kuljet samaa tietä. Tätä, joka on minulle vielä niin uusi. Että sanot: – Tämä kannattaa. Anna tulla. Tämä tie ei enää murene alta. Tältä tieltä ei tarvitse peruuttaa pois. Kukaan ei enää voi sanoa, ettet kuulu tälle tielle.
Päivi Hannuksela ja Päivi Myllynen
Kirjoittajan matkassa 