Nuorena kirjallisuuden opiskelijana en uskaltanut kustannustoimittajan töistä haaveillakaan, kun kaikkialta kerrottiin, miten vaikeaa niihin on päästä. Valmistumisen jälkeen kuitenkin pääsin ensin harjoitteluun ja sitten lyhyeen työpätkään pieneen kustantamoon. Työsuhteen päättyessä sovittiin, että hoidan kesken jääneet projektit friikkuna loppuun ja – siitä se sitten lähti. Matka on kuitenkin ollut aika vaihteleva ja kuoppainen. Noista päivistä lähtienContinue reading “Tekstin tukena ja kirjoittajan apuna”
Author Archives: kaislasuvanto
Alitajunnasta nousevaa, käsitteiden kirkastamaa
Paljon asioita, joita on vaikea myöntää. Miksi pitäisi myöntää? Mietin ja kipuilin ryhtyessäni kirjoittamaan Irjankirjaimia. Olin jo oppinut, että traumakirjoittamisesta on pitkä tie kaunokirjallisuuteen. Tiesin myös, että kirjoittaminen menettää merkityksensä, jos kirjoittaja pelkää haamujaan. Omaelämäkerrallisessa tekstissä on pikku pakko myöntää, jos haluaa noudattaa lajityypin totuudellisuuden vaatimusta. Myöntäminen ei riitä, pitää myös paljastaa. Jouduin pohtimaan miksiContinue reading “Alitajunnasta nousevaa, käsitteiden kirkastamaa”
Metaforalla matkaan
Olen taustaltani opinto-ohjaaja ja kun aloitin kirjoittajaopinnot, aloin tietysti myös ohjata itseäni. Ainakin yksi opinto-ohjaajien käyttämä menetelmä on tuttu myös kirjoittajille: metafora. Opinto-ohjauksessa metafora tarkoittaa sitä, että kun opiskelijalla on vaikeuksia tutkinnon suorittamissa (mutta hän kuitenkin haluaa sen tehdä), kysytään, millaiseksi ponnistukseksi hän sen kokee. Joillekin projekti on vuorelle kiipeämistä, toiselle talon rakentamista, kolmannelle viisiottelu.Continue reading “Metaforalla matkaan”
Ihon alta paljastui runojen metsä
Enpä olisi arvannut, että minä haaveilin runokirjan julkaisemisesta! Näin minun on rehellisyyden nimissä todettava vielä nyt, kolmisen kuukautta esikoiskirjani ilmestymisestä. Momentum Kirjat julkaisi teokseni Ihon alla metsä syksyllä 2024. Tämän vähän epäuskoisen hämmennyksen takana puhuu kokemus siitä, että vaikka olen kirjoittanut aina, olen kirjoittanut aina salaa, vähän salaa jopa itseltäni. En ollut aikonut näyttää runojaniContinue reading “Ihon alta paljastui runojen metsä”
Miten kirjoittaa ekokriisistä: fenomenologinen harjoitus
Olen pukeutunut sammaleeseenmatkustamohenkilökuntaseisoo hyväksyen ovellakun nousen koneeseen. Korpi kasvoillani lennän kotiin.En aio palata, olen matkalla uuteen.Juurrun ja luotan.Sammal on metsä pienoiskoossa. Muutama vuosi sitten, juuri ennen Kalifornian-matkaa, näin ekoahdistukseni keskellä unen, jonka kirjoitin runoksi. Nyt enkelten kaupunki palaa, ja tuli nielaisi ystäväni kodin. Maapallon keskilämpötila jatkaa nousuaan ihmisen toiminnan seurauksena. Kaliforniassa jättiläispunapuiden kohtaaminen mykisti jaContinue reading “Miten kirjoittaa ekokriisistä: fenomenologinen harjoitus”
Lähiopetukseen?
Teimme lähiopetuksen tarvetta kartoittavan kyselyn viime keväänä, sillä vuoden lähiopetustauon jälkeen halusimme selvittää, tulisiko lähiopetus ottaa takaisin tarjontaan. Kyselyyn osallistui 74 vastaajaa, ja sen tulos vahvisti aiemman kokemuksen: lähiopetusta haluaa vain pieni määrä opiskelijoita. Eniten ääniä sai Helsingissä järjestettävä proosakurssi (19 kiinnostunutta). Toisena tuli Helsingissä järjestettävä KIKV1009 Kirjoittaminen luovana prosessina -opintojakson opetus (16 kiinnostunutta). PäätimmeContinue reading “Lähiopetukseen?”
KOLME KIRJASTOVIRKAILIJAA TERRORISOI KANSAA POHJOIS-KARJALASSA
Karjalainen, 20.11.2024 Pohjois-Karjalan poliisi on saanut useita ilmoituksia eriskummallisesta kolmikosta, jotka ovat jo vuosien ajan vuokrailleet mökkejä eri puolilta Pohjois-Karjalaa. Yleensä tämä itseään Epäpyhäksi kolminaisuudeksi tituleeraava joukko viipyy vuokramökillä noin viikon ajan. ”Ihan järkiporukalta ne ensialkuun vaikuttivat, mökkikin jäi siistiksi. Mutta ihmeellisiä juttuja olivat kirjoittaneet mökkikirjaan”, kertoo yksi kolmikolle mökkinsä vuokrannut paikallinen, joka halusi pysytelläContinue reading “KOLME KIRJASTOVIRKAILIJAA TERRORISOI KANSAA POHJOIS-KARJALASSA”
Kirjoittaminen yhdistää kahta lapsuudesta tuttua – ja avasi ystävyyteen aivan uuden tason
Olen monesti ajatellut sinua. Lukenut runojasi ja muistellut lapsuuden kohtaamisia. Olisipa mukava kohdata jälleen. Minä olen herännyt monesti yöllä, kun runot ovat laukanneet. Haluaisin koota ne kirjaan. Mitä minun kannattaa tehdä vai kannattaako unohtaa kaikki runokirjasuunnitelmat? Ehkä nuo runonpätkät pitävät minua nyt hengissä. Ja opiskelu. Ja mustarastaan laulu. Kiitos viestistä! Oli ihana saada juuri tänäänContinue reading “Kirjoittaminen yhdistää kahta lapsuudesta tuttua – ja avasi ystävyyteen aivan uuden tason”
Junakriitikkomies muistelee
1990-luvun puolivälissä kirjoitin artikkeleita ja levyarvosteluita omakustannelehteen, jonka koko sisältö keskittyi yhteen musiikkityyliin: progressiiviseen rockiin, kavereiden kesken “progeen”. Meitä lehden tekijöitä oli laidasta laitaan: muusikoita, toimittajia, autokauppiaita tai mainostoimistoväkeä. Lehteen tarvittiin paljon sisältöä eikä kirjoitustyöstä tietenkään maksettu mitään, joten lehden valmistuminen oli aina kiinni tekijöiden muista kiireistä ja myöhästyi usein kuukausitolkulla. Suunnittelupalavereihin kaikilla oli kuitenkinContinue reading “Junakriitikkomies muistelee”
Väitöskirjamatkalla: kirjoittamista tutkimassa
Edessäni on pino kopioita, jotka olen ottanut muistikirjoista ja ruutuvihkoista. Vuosi 2020 on aluillaan ja olen saanut juuri kerätyksi väitöskirjani tutkimusaineiston. Tutkin väitöskirjassani rintasyöpäkokemuksista kirjoittamista ja kirjallisuusterapeuttista ryhmäprosessia ja osallistujiensa sille antamia merkityksiä. Yhtenä tutkimukseni aineistona toimivat ryhmässä kirjoitetut tekstit. Puhtaaksikirjoitustyö etenee verkkaisesti. Tekstit herättävät tunteita laidasta laitaan. Välillä tunnen syvää surua ja harmitusta kirjoittajanContinue reading “Väitöskirjamatkalla: kirjoittamista tutkimassa”
