Sisu ja sitoumus tekivät kirjoittelijasta kirjailijan

Kirjoitin kirjan haaveiltuani siitä ensin puoli elämää. Pöytälaatikkoon oli vuosikymmenten varrella kertynyt läjä muistiinpanoja maailmanmatkoistani ja vielä enemmän sisäisestä matkasta. Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan (Bazar) julkaistiin elokuussa 2025. Kirjoitin sen henkiseksi matkaoppaaksi psykologina ja maailmanmatkaajana, mutta eniten maailmaa ja elämää ihmettelevänä poluntallaajana.  Kun kirjani julkaisupäivä lähestyi, kaksi ystävääni järjesti minulle metsärituaalin. KulkisimmeContinue reading “Sisu ja sitoumus tekivät kirjoittelijasta kirjailijan”

Tekstin tukena ja kirjoittajan apuna

Nuorena kirjallisuuden opiskelijana en uskaltanut kustannustoimittajan töistä haaveillakaan, kun kaikkialta kerrottiin, miten vaikeaa niihin on päästä. Valmistumisen jälkeen kuitenkin pääsin ensin harjoitteluun ja sitten lyhyeen työpätkään pieneen kustantamoon. Työsuhteen päättyessä sovittiin, että hoidan kesken jääneet projektit friikkuna loppuun ja – siitä se sitten lähti. Matka on kuitenkin ollut aika vaihteleva ja kuoppainen. Noista päivistä lähtienContinue reading “Tekstin tukena ja kirjoittajan apuna”

Alitajunnasta nousevaa, käsitteiden kirkastamaa

Paljon asioita, joita on vaikea myöntää. Miksi pitäisi myöntää?  Mietin ja kipuilin ryhtyessäni kirjoittamaan Irjankirjaimia. Olin jo oppinut, että traumakirjoittamisesta on pitkä tie kaunokirjallisuuteen. Tiesin myös, että kirjoittaminen menettää merkityksensä, jos kirjoittaja pelkää haamujaan. Omaelämäkerrallisessa tekstissä on pikku pakko myöntää, jos haluaa noudattaa lajityypin totuudellisuuden vaatimusta. Myöntäminen ei riitä, pitää myös paljastaa. Jouduin pohtimaan miksiContinue reading “Alitajunnasta nousevaa, käsitteiden kirkastamaa”

Ihon alta paljastui runojen metsä

Enpä olisi arvannut, että minä haaveilin runokirjan julkaisemisesta! Näin minun on rehellisyyden nimissä todettava vielä nyt, kolmisen kuukautta esikoiskirjani ilmestymisestä. Momentum Kirjat julkaisi teokseni Ihon alla metsä syksyllä 2024. Tämän vähän epäuskoisen hämmennyksen takana puhuu kokemus siitä, että vaikka olen kirjoittanut aina, olen kirjoittanut aina salaa, vähän salaa jopa itseltäni. En ollut aikonut näyttää runojaniContinue reading “Ihon alta paljastui runojen metsä”

Miten kirjoittaa ekokriisistä: fenomenologinen harjoitus

Olen pukeutunut sammaleeseenmatkustamohenkilökuntaseisoo hyväksyen ovellakun nousen koneeseen. Korpi kasvoillani lennän kotiin.En aio palata, olen matkalla uuteen.Juurrun ja luotan.Sammal on metsä pienoiskoossa. Muutama vuosi sitten, juuri ennen Kalifornian-matkaa, näin ekoahdistukseni keskellä unen, jonka kirjoitin runoksi. Nyt enkelten kaupunki palaa, ja tuli nielaisi ystäväni kodin. Maapallon keskilämpötila jatkaa nousuaan ihmisen toiminnan seurauksena. Kaliforniassa jättiläispunapuiden kohtaaminen mykisti jaContinue reading “Miten kirjoittaa ekokriisistä: fenomenologinen harjoitus”

Millaista on kirjoittaa tietokirja?

Hannu Toivonen: “Mitä tekoäly on? 100 kysymystä ja vastausta” (Teos 2023) Mistä sain idean tekoälyaiheeseen kirjaani? Omasta työstäni. Olen tutkinut tekoälyä vuodesta 1990. Ajatus kirjasta alkoi kypsyä Jyväskylän avoimen yliopiston tietokirjoittamisen kurssilla syksyllä 2021. Seuraavan vuoden alussa keksin kirjalle muodon: joukko kysymyksiä ja ytimekkäitä vastauksia. Se teki kirjaideasta itselleni houkuttelevan. Miten keksin kirjan muodon? VarastinContinue reading “Millaista on kirjoittaa tietokirja?”

Novellinaiset – yhteiskirjoittamista käytännössä

Käsi ylös kuka on, ainakin joskus, kuvitellut kirjoittamisen olevan yksinäistä puuhaa. Onhan se toki sitäkin, mutta tuon mielikuvan ehdottomuus ravistettiin mielistämme heti kirjoittamisen opintojen alkumetreillä. Useimmat huomasivat palauteen antamisen ja saamisen hyödyt jo kurssitehtävien parissa, mutta laajempi, jo tekstien kirjoitusvaiheessa tapahtuva yhteistyö kuulosti monelle edelleen vieraalta. Omat ideat ja tekstit kun tuntuivat niin kovin henkilökohtaisilta.Continue reading “Novellinaiset – yhteiskirjoittamista käytännössä”

Uusi opettaja: Kati Hiltunen

Aloitin vuonna 2014 Kulttuurintutkimuksen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Jos joku olisi silloin tullut kertomaan, että opintojen päätyttyä pääsen Ruusupuiston neljänteen kerrokseen opettamaan kirjoittamista, niin en olisi ikinä uskonut. Vaikea sitä on uskoa nytkään, mutta täällä ollaan. Vasemmalla puolellani ikkunasta näkyvät kampuksen vaahterat ja alkava ruska. Jyväskylä on taas täynnä tietyömaita. Muutoksen aikaa. Olen nyt toiminutkaksi kuukauttaContinue reading “Uusi opettaja: Kati Hiltunen”