Syntysanoja

Miten kirjoittaa #biisiviikossa?

Vuoden alussa muusikkoystäväni heitti ilmoille hullun idean: tehtäisiinkö vuonna 2021 kappale viikossa? Minua ei tarvinnut suostutella. Kirjoittajan iloista yksi isoimmista on valmis raami, johon tuottaa tekstiä. Ja vaikka sanoittaminen olikin minulle vierasta, otin haasteen riemulla vastaan. Hyvästi, kirjoitusjumi!

Niin sai alkunsa #biisiviikossa-haaste. Joka viikko minä kirjoitin tekstin, lähetin sen ystävälleni ja hän maalasi siihen sävelen. Ja kun vuosi on nyt lopuillaan, meillä on sylissämme viitisenkymmentä uutta laululasta. Vaan miten lapsukaisemme oikein heräsivät eloon? Miten sanoitukset syntyivät?

Moni teksti sai alkunsa liikkeessä. Esimerkiksi bussissa työmatkalla. Rajattu aika, suljettu tila ja vaihtuvat maisemat inspiroivat. Niin pakkasaamun jäätävyys kuin myös kevään herääminen päätyivät sanoituksiin linja-auton penkiltä.

Toisiin teksteihin idea ilmestyi unista: jokin kuva, tapahtuma, sanapari tai tunnelma oli kirjoitettava yön pimeinä tunteina muistiin, jotta se ei katoaisi. Unissani vaelsi esimerkiksi ilves, joka päätyi lauluun Näkijä. Kerran taas olin suden hetkellä kirjoittanut muistikirjaani sanat “Kuule, kuinka Kassandra”. Aamulla selvitin Kassandran arvoitusta ja löysin ihmeekseni tiedon, että tämä minulle entuudestaan tuntematon nainen olikin yksi antiikin mytologian hahmoista. Se, jota ei kuunneltu.

Jotkin sanoitukset saivat inspiraationsa tarkasta rajauksesta. Yksi tällainen rajaus oli tehdä kappaleita antiikin naisista. Ideoita alkoi pursuta, kun oli rajaus – kiitos Kassandran sekä muusikko-työparini, joka oli sitä mieltä, että muitakin antiikin naisia olisi syytä kuunnella. Rajauksen myötä syntyivätkin tekstit muun muassa Artemiksesta ja Pandorasta.

Toinen rajaus koski tekstin tyylilajia: Millainen sanoitus olisi kansanlaulussa? Entä iskelmässä? Mitä kuvastoa liittyisi poliittiseen lauluun tai lastenlauluun? Leikkimieli ja luovuus pääsivät valloilleen, kun lähtikin liikkeelle tyylistä käsin.

Kesken kevään biisiputken heräsimme huomaamaan, että myös kilpailut voisivat toimia hyvänä motivaattorina työskentelylle, ja päädyimme osallistumaan muutamaan. Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailussa pääsimme finaaliin asti, 12:n kärkiteoksen joukkoon, kappaleella Kuun salaisuus. Saavutuksesta saa olla ylpeä: kisaan osallistui 198 tangoa, joista moni oli ammattilaisten käsialaa.

Vuoden aikana tekstejä syntyi lisäksi muun muassa vanhojen muistiinpanojen pohjalta, satunnaisen ohikulkijan sanoista, puhuttelevasta kuvasta sekä yhteiskirjoittamisen myötä. Vaan tärkeimpänä tekijänä sanoituksen synnyssä voi kuitenkin sanoa olevan sen, että vain istui alas ja alkoi kirjoittaa. Varasti arjelta aikaa kirjoittamiselle. Avasi luovan kanavan. Uskoi itseensä ja intuitioon ja siihen, että jos tekee viisikymmentä sanoitusta, joukkoon livahtaa pakostakin ainakin jokunen hyvä teksti. 

Sanoittaja Iisa Pajula kirjoittaa tuoreessa teoksessaan Itke kirjoita laula (2021) hyvästä sanoituksesta näin: “Se yksinkertaisesti vain toimii, osuu maaliin, menee läpi. Jää palana kurkkuun, polttelee silmänurkissa ja pusertaa jotain rintalastan alla. Se pysäyttää hetkeksi ajan.”

Tiedostan, että olen sanoittajana vasta aloittelija. Mutta ainakin olen hyvän sanoituksen etsinnässä paljon pidemmällä kuin vuosi sitten. Viitisenkymmentä laululasta pidemmällä.

Johanna Tilus

Kuva: Liisa Salonen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: