Kun olin 9-vuotias, esitin kesäteatterissa Mika Waltarin hallusinaatiota, hihittävää kukkaa. Kokemus saattoi sinetöidä uravalintani. Esitys perustui Waltarin Neljään päivänlaskuun, joka on edelleen luotetuin kirjoitusoppaani – olkoonkin, että kyseessä ei ole kirjoitusopas, vaan romaani romaanin kirjoittamisesta. Yhtä loistavia luovan työn kiteytyksiä en ole löytänyt mistään. Kuunnelkaa vaikka tätä: ”Minun taiteeni on luonut ihmisen kosmillinen yksinäisyys.” TaiContinue reading “Hihittävät kukat ja muita ohjenuoria”
Author Archives: kaislasuvanto
PAKOMATKA – muistoja opintovapaalta
Tuijotan näyttöpäätteellä vilkkuvaa kellonaikaa. Minuuttia vaille tasan. Rannettani puristava älykello näyttää samoja lukemia. Lisäksi kello kertoo leposykkeeni huitelevan korkealla. Sängyn päällä lojuu kirjoja ja aukinainen vihko, johon olen rustannut muistiinpanoja. Koska kotona verkkoyhteys on ajoittain pätkinyt, olen pyytänyt perheen teinejä käyttämään nettiä ja älylaitteitten äänentoistoa muutaman tunnin ajan maltillisesti. Olohuoneesta kantautuvasta suoratoistomökästä päätelleen pyyntöäni eiContinue reading “PAKOMATKA – muistoja opintovapaalta”
Kirjoittajahuone
Olen harrastanut elämässäni monenlaista: musiikkia, kuntosalia, tanssia, videopelejä. Niissä kaikissa on eräs tärkeä elementti: yhteisöllisyys. Jakamista, yhdessä tekemistä, tapahtumia, yhteistä innostusta. Kirjoittaminen on tässä joukossa jonkinlainen outolintu – sitä harvoin toteutetaan yhdessä. Toki on lukupiirejä, kirjamessuja, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä some-ilmiöitä, kuten “booktok”. Itse kirjoittaminen ja siihen liittyvä ideoiminen mielletään usein itsenäiseksi puuhaksi, ainakin minunContinue reading “Kirjoittajahuone”
Kirjoittaja minussa on jotain enemmän kuin ennen
Kirjoittaja minussa on herännyt henkiin (tuskastuttavan) hitaasti. Se on punoutunut yhteen eri langoista muutaman vuosikymmenen kuluessa. Salaa epäilen, että tarina on saanut alkunsa vieläkin kauempaa. Ensin minusta tuli toimittaja, sitten tietokirjailija. Vaikeassa elämänvaiheessa tuhersin kymmeniä muistikirjoja täyteen ja aloitin blogin. Kirjoitin lisää tietokirjoja, tällä kertaa omien kokemusten pohjalta. Näitä vaiheita voisi kuvailla kirjoittajan äänen avautumiseksi.Continue reading “Kirjoittaja minussa on jotain enemmän kuin ennen”
Treffit! Kolme kustantamoa, kuusi minuuttia
Turun kirjamessuilla 3-5.10.2025 oli uuden sijainnin Logomon lisäksi uusi tapahtuma kirjoittajille! Kammio Ry (luovan kirjoittamisen ainejärjestö) järjesti yhteistyössä Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen kanssa Kustannustoimittaja Speed Dating tapahtuman, jossa kirjoittamisen opiskelijat pääsivät esittelemään kirjaideoitaan kustannustoimittajille. Ensimmäinen kirjamessupäivä läheni loppuaan ja jännitys kasvoi. Tapahtuman viimeinen tunti oli varattu kirjoittajien ja kustannustoimittajien kohtaamiselle. Valinta osallistujista tehtiin joContinue reading “Treffit! Kolme kustantamoa, kuusi minuuttia”
Sisu ja sitoumus tekivät kirjoittelijasta kirjailijan
Kirjoitin kirjan haaveiltuani siitä ensin puoli elämää. Pöytälaatikkoon oli vuosikymmenten varrella kertynyt läjä muistiinpanoja maailmanmatkoistani ja vielä enemmän sisäisestä matkasta. Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan (Bazar) julkaistiin elokuussa 2025. Kirjoitin sen henkiseksi matkaoppaaksi psykologina ja maailmanmatkaajana, mutta eniten maailmaa ja elämää ihmettelevänä poluntallaajana. Kun kirjani julkaisupäivä lähestyi, kaksi ystävääni järjesti minulle metsärituaalin. KulkisimmeContinue reading “Sisu ja sitoumus tekivät kirjoittelijasta kirjailijan”
Tekstin tukena ja kirjoittajan apuna
Nuorena kirjallisuuden opiskelijana en uskaltanut kustannustoimittajan töistä haaveillakaan, kun kaikkialta kerrottiin, miten vaikeaa niihin on päästä. Valmistumisen jälkeen kuitenkin pääsin ensin harjoitteluun ja sitten lyhyeen työpätkään pieneen kustantamoon. Työsuhteen päättyessä sovittiin, että hoidan kesken jääneet projektit friikkuna loppuun ja – siitä se sitten lähti. Matka on kuitenkin ollut aika vaihteleva ja kuoppainen. Noista päivistä lähtienContinue reading “Tekstin tukena ja kirjoittajan apuna”
Alitajunnasta nousevaa, käsitteiden kirkastamaa
Paljon asioita, joita on vaikea myöntää. Miksi pitäisi myöntää? Mietin ja kipuilin ryhtyessäni kirjoittamaan Irjankirjaimia. Olin jo oppinut, että traumakirjoittamisesta on pitkä tie kaunokirjallisuuteen. Tiesin myös, että kirjoittaminen menettää merkityksensä, jos kirjoittaja pelkää haamujaan. Omaelämäkerrallisessa tekstissä on pikku pakko myöntää, jos haluaa noudattaa lajityypin totuudellisuuden vaatimusta. Myöntäminen ei riitä, pitää myös paljastaa. Jouduin pohtimaan miksiContinue reading “Alitajunnasta nousevaa, käsitteiden kirkastamaa”
Metaforalla matkaan
Olen taustaltani opinto-ohjaaja ja kun aloitin kirjoittajaopinnot, aloin tietysti myös ohjata itseäni. Ainakin yksi opinto-ohjaajien käyttämä menetelmä on tuttu myös kirjoittajille: metafora. Opinto-ohjauksessa metafora tarkoittaa sitä, että kun opiskelijalla on vaikeuksia tutkinnon suorittamissa (mutta hän kuitenkin haluaa sen tehdä), kysytään, millaiseksi ponnistukseksi hän sen kokee. Joillekin projekti on vuorelle kiipeämistä, toiselle talon rakentamista, kolmannelle viisiottelu.Continue reading “Metaforalla matkaan”
Ihon alta paljastui runojen metsä
Enpä olisi arvannut, että minä haaveilin runokirjan julkaisemisesta! Näin minun on rehellisyyden nimissä todettava vielä nyt, kolmisen kuukautta esikoiskirjani ilmestymisestä. Momentum Kirjat julkaisi teokseni Ihon alla metsä syksyllä 2024. Tämän vähän epäuskoisen hämmennyksen takana puhuu kokemus siitä, että vaikka olen kirjoittanut aina, olen kirjoittanut aina salaa, vähän salaa jopa itseltäni. En ollut aikonut näyttää runojaniContinue reading “Ihon alta paljastui runojen metsä”
Kirjoittajan matkassa 