Aloitin kirjoittamisen yliopistonopettajana elokuun alussa. Olen opettanut kirjoittamista eri oppilaitoksissa vuodesta 2012 lähtien, mutta työskentelen nyt ensimmäistä kertaa vain yhdessä paikassa kerrallaan. Rajaus tuo rauhaa: on ihanaa päästä keskittymään työhön!
Taustani on Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella ja luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Asun edelleen Turussa ja teen töitä pääasiassa etänä, kissa Kekkosen tarkasti valvovan silmän alla.
Jyväskylään minulla on erityinen suhde ennen kaikkea kirjoittamisen jatko-opintojen myötä. Väittelin loppuvuodesta 2020. Tarkastelin väitöskirjassani (Sommitellut muusat, 2020) luovan kirjoittamisen prosessia ja kirjoittajaryhmän toimintaa rituaalin ja leikin käsitteiden avulla. Kurottelin tutkimuksessani kohti kirjoittamisen salamyhkäisiä, outoja, hupsujakin puolia, suorituskeskeisen työskentelyn vastakohtia.
Kirjoittamisen rituaalit ovat tulkintani mukaan keskittymistä edistäviä pieniä toimituksia, tietoisia tapoja, joilla kirjoittamisen tapahtumaa voi rajata arkisen sähläämisen ulkopuolelle. Leikki taas tuo mukanaan keveyttä, avoimuutta, vaihtoehtoisia ilmaisun ja työskentelyn tapoja. Rituaali ja leikki näyttäytyvät myös tunnepitoisina, ryhmässä jaettavina intensiteetteinä. Kirjoittajien kokoontuessa voi tapahtua kummia. Merkitykset eivät pysy paikallaan, kun arkiset maailmantulkinnat väistyvät leikkisän lumoutumisen tieltä.
Kirjoittamisen yhteisöllisyys ja prosessien jakaminen kiinnostavat minua myös opettajana. Kokeilu, eksyminen ja uusien polkujen etsiminen kuuluvat kirjoittamiseen. Ei ole vaarallista, vaikka ei heti tietäisi, mitä tekstistä tulee, tai tuleeko mitään.
Kirjoittajana nautin eniten vaiheesta, jossa tekstin suunnat ovat vielä auki ja jokaisen kulman takaa voi pulpahtaa jotain odottamatonta, hölmöä tai pelottavaa. Myös editoiminen, kirkkaan ajatuksen houkuttelu päivänvaloon, on parhaimmillaan hurmaavaa. Kirjoittaminen ei silti ole minusta itsestäänselvästi miellyttävää puuhaa. Usein se on kaikkea muuta, tuskaista, katkonaista, tökkivää. Usein mietin, miksi kiusaan sillä itseäni. Ja sitten kirjoitan vielä vähän.
Emilia Karjula
Kirjoittajan matkassa 