Terapeuttisen kirjoittamisen opintojaksolla pohditaan kirjoittamisen vaikutuksia hyvinvointiin, ja ajatus huutamisesta nousee monesti esiin. Kun on voimakas tarve purkaa tunteita ja puhdistaa oloa, turvaudutaan kirjoittamiseen: silloin teksti huutaa. Paperille purkaminen helpottaa, kun ääneen ei voi karjua. Mutta mitä jos voisikin?
Olen yhdistänyt huutamista ja terapeuttista kirjoittamista menetelmässä, jota kutsun hoitavaksi huudoksi. Työpajoihin osallistuu ihmisiä, joilla on tarve huutaa sekä ihmisiä, joita koko ajatus kammottaa. Moni on kasvatettu kiltiksi, eikä kiltin ole soveliasta korottaa ääntään. Kirjoittaminen on silloin luonteva ja turvallinen keino purkaa tunteita, kun taas ääneen ilmaisulle on sisäisiä esteitä. Hoitavassa huudossa rikomme näitä sisäistettyjä rajoja, ja moni kokee vapautumista ja voimaantumista – tai kurssin lopussa ihmettelee, kun pelätty huutohetki ei tuntunutkaan miltään. Tällöin merkittävämpi kokemus on voinut olla itselle kirjoittaminen, ryhmän hyväksyvä tuki tai ylipäätään aggression, rajojen ja oman äänen teemojen äärellä oleminen.
Monelle huutaminen on rohkea teko. Ei ole ihme, että huutaminen pelottaa, sillä huuto on voimakas, primitiivinen ääni. Sen tarkoituksena on hälyttää tai ilmaista vahvaa tunnetta, ja huudamme sekä fyysisessä että emotionaalisessa kivussa kuin myös nautinnon ja riemun hetkellä. Lisäksi huuto kaappaa huomiomme hetkessä: se vaikuttaa mantelitumakkeisiin ja aiheuttaa kuulijassa lähes automaattisen reaktion (Arnal ym. 2015). Toisin on kirjoittamisessa, jossa ei tarvitse miettiä tekstin välitöntä vastaanottajaa. Vaikka teksti huutaa, kukaan ei kuule ja paperi ei säikähdä. Se vastaanottaa tyynesti kaikki sille kirjoitetut sanat.
Huutamisen ja kirjoittamisen menetelmissä on muitakin eroja. Kirjoittamalla voidaan sanoittaa metaforan keinoin asioita, joille ei vielä ole suoria sanoja, jäsennellä ajatuksia tai saada uutta ymmärrystä koettuun. Vaikeista kokemuksista kirjoittaminen on hyödyllistä erityisesti silloin, kun kirjoitetaan sekä tunteista että niihin liittyvistä ajatuksista ja tapahtumista. (Esim. Lindquist 2022.) Huutaminen on toista maata. Se ei pidä sisällään reflektiota, joka edistäisi ymmärtämistä. Vaikka huudettaisi sanoja tai lauseita, huutaessa ei pohdita, muistella tai järkeillä. Se on pelkkää voimallista ja paljasta tunteen purkamista tai oman voiman vahvistamista. Tutkimusten mukaan suora aggression purku voi olla jopa haitallista (Bresin & Gordon 2013).
Huutaminen ja terapeuttinen kirjoittaminen luovat yhdistelmänä uusia mahdollisuuksia. Yleensä vähintään toinen menetelmä tuntuu epämukavalta, ja juuri sitä kohti olisi hyvä mennä. Jos päiväkirja huutaa päivästä toiseen, olisi hyvä rääkyä kerrankin kunnolla ääneen, mutta jos huutaa alvariinsa, voisi hiljentyminen kirjoittamaan tehdä ihmeitä – monesti kyyneleitä.
Kaisla Suvanto
Lähteet:
Arnal, L., Flinker, A., Kleinschmidt, A. Giraud, A-L & Poeppel, D. 2015. Human Screams Occupy a Privileged Niche in the Communication Soundscape. Current Biology, 25(15), 2051–2056.
Lindquist, A. 2022. Kirjoittaminen itsehoitona ja psykoterapeuttisena menetelmänä. Teoksessa Ihanus, J. (toim.) Terapeuttinen kirjoittaminen. Helsinki: Basam Books, 113–148.
Bresin K, Gordon KH. 2013. Aggression as affect regulation: Extending catharsis theory to evaluate aggression and experiential anger in the laboratory and daily life. Journal of Social and Clinical Psychology, 32(4):400–423.
Kuva: DALL·E 2
Kirjoittajan matkassa 