kaislasuvanto

Lounasaskelia

Opiskelin viime syksynä lyhytterapeutiksi ja viehätyin ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä ajattelusta. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisessä lyhytterapiassa määritellään tavoite, jota kohti kuljetaan vahvistamalla asiakkaan voimavaroja sekä lisäämällä konkreettisia tekoja. Idean voi tiivistää muotoon tee enemmän sitä, mikä toimii. Suuntauksessa painotetaan pieniä askeleita ja kysytään esimerkiksi, minkä pienen teon voisit tehdä jo tänään tavoitteesi edistämiseksi. Sain oman oivallukseni menetelmänContinue reading “Lounasaskelia”

Virtuaaliheimojen jalanjäljillä

Olin kuudentoista vanha, kun tiesin haluavani elokuvantekijäksi. Loppukesän pitkät varjot, tuulessa huojuvat puut ja askelteni rytmi piirsivät pysyvästi muistiini pienen palan elokuvaa, jonka itse eläväksi kuvittelin. Halusin siitä lähtien maalata hetkiä kuvilla. Varsin kummallinen unelma, ja kovin kaukainen pikkukaupungin pojalle paperitehtaiden varjossa. Kuin uomastaan nouseva joki kevättulvassa, vei suunnaton kiinnostus elokuvaan minut myöhemmin mennessään. MatkaniContinue reading “Virtuaaliheimojen jalanjäljillä”

Millaista on kirjoittaa tietokirja?

Hannu Toivonen: “Mitä tekoäly on? 100 kysymystä ja vastausta” (Teos 2023) Mistä sain idean tekoälyaiheeseen kirjaani? Omasta työstäni. Olen tutkinut tekoälyä vuodesta 1990. Ajatus kirjasta alkoi kypsyä Jyväskylän avoimen yliopiston tietokirjoittamisen kurssilla syksyllä 2021. Seuraavan vuoden alussa keksin kirjalle muodon: joukko kysymyksiä ja ytimekkäitä vastauksia. Se teki kirjaideasta itselleni houkuttelevan. Miten keksin kirjan muodon? VarastinContinue reading “Millaista on kirjoittaa tietokirja?”

Novellinaiset – yhteiskirjoittamista käytännössä

Käsi ylös kuka on, ainakin joskus, kuvitellut kirjoittamisen olevan yksinäistä puuhaa. Onhan se toki sitäkin, mutta tuon mielikuvan ehdottomuus ravistettiin mielistämme heti kirjoittamisen opintojen alkumetreillä. Useimmat huomasivat palauteen antamisen ja saamisen hyödyt jo kurssitehtävien parissa, mutta laajempi, jo tekstien kirjoitusvaiheessa tapahtuva yhteistyö kuulosti monelle edelleen vieraalta. Omat ideat ja tekstit kun tuntuivat niin kovin henkilökohtaisilta.Continue reading “Novellinaiset – yhteiskirjoittamista käytännössä”

Selkoillen

Pyyhin pullan sokeria huulistani. Hengitän. Nostan kirjan ja muistiinpanot pöydälle. En avaa niitä. Kirjan näkemisestä tulee paha olo. (Novellista Tarjoilija, s.96) Aikuisia ja nuoria kunnioittavaa, kulttuureista riippumatonta, oppitunneille sopivaa, uskottavaa. Olen ammatiltani suomen kielen opettaja, ja kirjoitimme kollegani Kiti Szalain kanssa selkonovellikokoelman, koska itse tarvitsimme sitä. Opetamme paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, mutta olemme yhä enemmän kiinnostuneitaContinue reading “Selkoillen”

Toisen nahkoissa luovuuskurssilla

Vihdoin uusittujen silmälasien ansiosta saatoin heittäytyä kirjoittamisen perusopintoihin. Kurssien puolivälissä sairastuin koronaan. Kirjoittaminen luovana prosessina -jakson alku kului sakeassa aivosumussa. Olisi pitänyt tutustua luovuuden käsitteisiin ja englanninkieliseen materiaaliin, joiden pohjalta laatia asiantuntijakirje. Voimia ei ollut. Kaikki tukossa. Pakollisen verkkotapaamisen aattona lähti ääni. Sitten tulehtuivat silmät. Luovutanko? Olisiko kurssi luovuuden vastakohta? Miten raahautua maaliin? Tuskin olinContinue reading “Toisen nahkoissa luovuuskurssilla”

Tenttimörköä kesyttämässä – kokemuksia lukupiiristä

MÖRKÖ: Vai lukupiiri. Tentin tulee olla v a p i s u t t a v a ! SUVI: Kurssin alkaessa tunsin olevani yksin valtavan tietomäärän äärellä. Oli vaikea aloittaa. ELINA: Jo ajatus lukupiiristä loivensi pahinta tärinää. Onneksi joku ideoi asiaa Kysy ja keskustele -palstalla. SUVI: En tiedä miksi lukupiiri ei tullut itselleni mieleen, olihanContinue reading “Tenttimörköä kesyttämässä – kokemuksia lukupiiristä”

Kirjoittamalla kirkastettu

Usein vaikeistakin asioista seuraa jotain hyvää. Tästä minua on toistuvasti muistuttanut koirani Humu, jonka kanssa aloitin yhteisen matkan keväällä 2011 viimeistellessäni eläinlääketieteen opintojani. Pentukoiran kanssa iski kaikesta edeltäneestä koirakuumeesta huolimatta kriisi, ja vastuun painaessa harteitani kuvittelin aluksi koiran pilanneen elämäni. Kun sitten jouduin luopumaan Humusta kymmenen vuotta myöhemmin, oli tuosta elämänpilaajasta jo kehkeytynyt minulle tärkeäContinue reading “Kirjoittamalla kirkastettu”

Huutavat sanat, huudetut sanat

Terapeuttisen kirjoittamisen opintojaksolla pohditaan kirjoittamisen vaikutuksia hyvinvointiin, ja ajatus huutamisesta nousee monesti esiin. Kun on voimakas tarve purkaa tunteita ja puhdistaa oloa, turvaudutaan kirjoittamiseen: silloin teksti huutaa. Paperille purkaminen helpottaa, kun ääneen ei voi karjua. Mutta mitä jos voisikin? Olen yhdistänyt huutamista ja terapeuttista kirjoittamista menetelmässä, jota kutsun hoitavaksi huudoksi. Työpajoihin osallistuu ihmisiä, joilla onContinue reading “Huutavat sanat, huudetut sanat”

Suota kuvamaassa – vai kuivaamassa

Suomen pinta-alasta melkein kolmannes on suota. Nevaa, luhtaa, lettoa, palsaa, aapaa. Ajatella, että suo on kaltaiselleni kaupunkilaiselle niin vieras. Oikeastaan se elää vain lapsuudesta tutuissa myyteissä – virvatulet houkuttelevat kulkijaa suolle, ja onpa sinne joku isottelija myös joskus loitsimalla upotettu. Kirjallisuudessa märkä, syvä suo edustaa usein feminiinistä seksuaalisuutta: ”Aalo, Aalo, – piikaiseni Aalo, – tuletkosContinue reading “Suota kuvamaassa – vai kuivaamassa”