Kirjoittaminen yhdistää kahta lapsuudesta tuttua – ja avasi ystävyyteen aivan uuden tason

Olen monesti ajatellut sinua. Lukenut runojasi ja muistellut lapsuuden kohtaamisia. Olisipa mukava kohdata jälleen. Minä olen herännyt monesti yöllä, kun runot ovat laukanneet. Haluaisin koota ne kirjaan. Mitä minun kannattaa tehdä vai kannattaako unohtaa kaikki runokirjasuunnitelmat? Ehkä nuo runonpätkät pitävät minua nyt hengissä. Ja opiskelu. Ja mustarastaan laulu. Kiitos viestistä! Oli ihana saada juuri tänäänContinue reading “Kirjoittaminen yhdistää kahta lapsuudesta tuttua – ja avasi ystävyyteen aivan uuden tason”

Palaute palautteesta

Jokainen, joka kirjoittaa, haluaa tietää, millainen on kirjoittajana. Niin myös minä. Tätä kultaakin arvokkaampaa tietoa olen hakenut kirjoittamisen opinnoista ymmärtämättä, että ilman taitoa antaa palautetta, on sitä vaikea vastaanottaa. Palautetyöskentely vaatii vähintään kaksi tekijää, kirjoittajan palautteen saajana ja lukijan palautteen antajana. Odottaessani palautetta opettajilta vertaispalautteen merkitys on tungettu väkisin päähäni. Vähitellen olen alkanut tajuta, mitenContinue reading “Palaute palautteesta”

Junakriitikkomies muistelee

1990-luvun puolivälissä kirjoitin artikkeleita ja levyarvosteluita omakustannelehteen, jonka koko sisältö keskittyi yhteen musiikkityyliin: progressiiviseen rockiin, kavereiden kesken “progeen”. Meitä lehden tekijöitä oli laidasta laitaan: muusikoita, toimittajia, autokauppiaita tai mainostoimistoväkeä. Lehteen tarvittiin paljon sisältöä eikä kirjoitustyöstä tietenkään maksettu mitään, joten lehden valmistuminen oli aina kiinni tekijöiden muista kiireistä ja myöhästyi usein kuukausitolkulla. Suunnittelupalavereihin kaikilla oli kuitenkinContinue reading “Junakriitikkomies muistelee”

Voisko asiat vaan olla vaikeampia?

ChatGPT:n mielestä meidän välillämme on kuilu. Railon toista laitaa edustaa teknologinen tehokkuus, toista – sitä, jolla itse seison – inhimillinen monimutkaisuus. Tässä piilee (ChatGPT:n omin sanoin) myös ihmisyyden valtti: ”Vaikka koneet voivat suorittaa monia tehtäviä tehokkaasti, ne eivät koskaan voi täysin omaksua inhimillistä ainutlaatuisuutta.” Tai näin olemme ainakin halunneet ajatella. Kirjailija Sheila Heti esitti TheContinue reading “Voisko asiat vaan olla vaikeampia?”

Tähänkin aineistoni taipui! 

Hyvää aineistoa kannattaa käyttää kaikkeen mahdolliseen. Myös mahdottomalta tuntuvaan kannattaa kokeilla. Tämä on arvokkain oivallukseni ja paras vinkkini muille kirjoittamisen opiskelijoille nyt, kun omat aineopintoni ovat valmistumaisillaan.  Olen hyödyntänyt samaa kirje- ja päiväkirja-aineistoa ainakin kymmenellä perus- ja aineopintojen opintojaksolla. Eli kierrättänyt samaa tekstiä kurssilta ja opettajalta toiselle? En, vaan yllättynyt kurssi toisensa jälkeen siitä, ettäContinue reading “Tähänkin aineistoni taipui! “

Huonosti kirjoittamisen hienoudesta

Edesmenneen kissani suora mielipide tuotoksistani. Vuosia sitten luin eräästä blogista, että avain kirjoitustaidon kehittymiseen on aloittaa kirjoittamalla mahdollisimman kammottavaa tekstiä. Mitä höyryävämpi pökäle, sen parempi. Minun oli pakko hieraista silmiäni, sillä tämä neuvo soti kaikkea koulussa opetettua vastaan. Opettajat aina sanoivat, että hyvä teksti on selkeä ja koherentti kokonaisuus unohtamatta huoliteltua kieltä. Emmehän me kirjoittajatContinue reading “Huonosti kirjoittamisen hienoudesta”

Lounasaskelia

Opiskelin viime syksynä lyhytterapeutiksi ja viehätyin ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä ajattelusta. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisessä lyhytterapiassa määritellään tavoite, jota kohti kuljetaan vahvistamalla asiakkaan voimavaroja sekä lisäämällä konkreettisia tekoja. Idean voi tiivistää muotoon tee enemmän sitä, mikä toimii. Suuntauksessa painotetaan pieniä askeleita ja kysytään esimerkiksi, minkä pienen teon voisit tehdä jo tänään tavoitteesi edistämiseksi. Sain oman oivallukseni menetelmänContinue reading “Lounasaskelia”

Pelottavat lukijat ja värjyvä sydän

Minkä tahansa tekstin julkaiseminen on minusta aina vähän kamalaa. Valmiiksi julistettuun työhön liittyy kahdenlaisia kauhukuvia: En osaa päättää, kummat kauhukuvista ovat pahempia. Mitä jos tekstini luetaan, mutta tulkitaan ihan väärin? Entä jos se osoittautuukin lukijoiden käsittelyssä täysin elinkelvottomaksi? Mitä teen, jos tekstini paljastaa jotain järjettömän noloa tai muuten vain hirveää minusta itsestäni? Vai onko sittenkinContinue reading “Pelottavat lukijat ja värjyvä sydän”

Millaista on kirjoittaa tietokirja?

Hannu Toivonen: “Mitä tekoäly on? 100 kysymystä ja vastausta” (Teos 2023) Mistä sain idean tekoälyaiheeseen kirjaani? Omasta työstäni. Olen tutkinut tekoälyä vuodesta 1990. Ajatus kirjasta alkoi kypsyä Jyväskylän avoimen yliopiston tietokirjoittamisen kurssilla syksyllä 2021. Seuraavan vuoden alussa keksin kirjalle muodon: joukko kysymyksiä ja ytimekkäitä vastauksia. Se teki kirjaideasta itselleni houkuttelevan. Miten keksin kirjan muodon? VarastinContinue reading “Millaista on kirjoittaa tietokirja?”

Puu-tarhassa

Väitöspäiväni karonkassa syyskuussa kollegani esittivät hurmaavan kysymyksen: jos Anne Mari olisi puu, mikä puu hän olisi? – Koivu, vastasi Minja Revonkorpi, tutkimukseni kannen mielikuvapuun toteuttaja. Koivu sai kannatusta muiltakin. Toisenlaisiakin ajatuksia esitettiin: – Ehdottomasti mänty, sanoi sisareni. –Kuin kesäkodin pihapiiriä suojeleva lehmus, mietti veljeni. –Tammi, viisauden puu, tuumasi ystäväni. Kuuntelin viehättyneenä: miten monenlaisia mielikuvia –Continue reading “Puu-tarhassa”