Author Archives: emiliakarjula

Minkä tahansa tekstin julkaiseminen on minusta aina vähän kamalaa. Valmiiksi julistettuun työhön liittyy kahdenlaisia kauhukuvia: En osaa päättää, kummat kauhukuvista ovat pahempia. Mitä jos tekstini luetaan, mutta tulkitaan ihan väärin? Entä jos se osoittautuukin lukijoiden käsittelyssä täysin elinkelvottomaksi? Mitä teen, jos tekstini paljastaa jotain järjettömän noloa tai muuten vain hirveää minusta itsestäni? Vai onko sittenkinContinue reading “Pelottavat lukijat ja värjyvä sydän”

Väitöspäiväni karonkassa syyskuussa kollegani esittivät hurmaavan kysymyksen: jos Anne Mari olisi puu, mikä puu hän olisi? – Koivu, vastasi Minja Revonkorpi, tutkimukseni kannen mielikuvapuun toteuttaja. Koivu sai kannatusta muiltakin. Toisenlaisiakin ajatuksia esitettiin: – Ehdottomasti mänty, sanoi sisareni. –Kuin kesäkodin pihapiiriä suojeleva lehmus, mietti veljeni. –Tammi, viisauden puu, tuumasi ystäväni. Kuuntelin viehättyneenä: miten monenlaisia mielikuvia –Continue reading “Puu-tarhassa”

Helsingin Töölössä oli Alakulttuuripäivänä 2.9.2023 sanataidetapahtuma “Kellarista aurinkoon? – Tekstit ja underground”. Järjestin sen yhteistyössä Töölön kirjaston kanssa. Tämä oli toinen kerta, kun olin järjestämässä sanataidetapahtumaa Alakulttuuripäivänä. Vuosi sitten järjestin pienen runohetken Lapinlahden Lähteellä, jossa luin omia runojani ja ystäväni Karolina Lamroth juonsi tilaisuuden. Tutustuttuani silloin Perttu Häkkisen Säätiön ylläpitämään Alakulttuuripäivän nettisivustoon, olin kokenut jonkinlaisenContinue reading “Auringossa estradilla: Pöytälaatikko avautui Alakulttuuripäivänä”

  Kuvataiteilijan työssä yksi luovan prosessin kiinnostavimpia hetkiä on nimen etsiminen teokselle. Parhaimmillaan nimi on tarpeeksi etäällä luodakseen lisämerkityksiä, mutta kuitenkin samaa estetiikkaa kuuluakseen osoittamalleen kuvalle, muodolle, teokselle. Kuvallisen ajatuksen ilmaiseminen sanoin on aarteenmetsästystä, jossa useammin epäonnistuu kuin onnistuu. Ja jokaisen uuden kuvataiteen teoksen ja näyttelyn kokoamiseen kuuluu tämä työvaihe, joka on kuin painajaisen jaContinue reading “Kuvallisuus, Kirjallisuus”

Taas on se aika vuodesta, kun uudet kirjoittajanalut hakevat ensimmäisin haparoivin askelin kohti kirjoittamisen opintoja! …Tai ehkä se olin vain minä, joka tunsi olonsa huteraksi. Olin syksyllä jänistänyt hakutekstin lähettämisestä, enkä kevään haussa huomannut pientä printtiä, jossa luki ”vain maksulliseen tutkinto-ohjelmaan hakeville”. Kiskoin lompakkoni nyörejä ja odotin jännityksensekaisella kauhulla, millaisen tuomion saisin. Ja kuin ihmeenContinue reading “Opiskelijan matkassa”

Kirjoittajalle on hyväksi kysyä, mistä hänen kielensä oikein tulee. Mistä kaikkialta, aivan pienistäkin noroista, kokoaa vetensä se virta, joka itsen läpi pulppuaa tai jonka vietävänä on? Olemme olentoina paljon huokoisempia kuin välillä arjessa ehkä oletamme. Huokoisuus tarkoittaa sitäkin, että voi mieltää itsensä kielen kulkureittinä. Virran kaikkia alkupäitä tai lähteitä ei ehkä näe, mutta sen tuntee,Continue reading “Tämä sumu ihollani, kielessäni”

Kirjoittamisen perusopinnoissa tutustutaan kirjoittamisen yhteisöihin sekä toimimalla käytännössä tällaisena yhteisönä että teorian avulla. Kun aloin tutustua käsitteeseen kirjoittamisen yhteisö, olivat Saara Turusen Sivuhenkilö-romaanin (2018, 67) minäkertojan sanat se, mikä minulle ensimmäisenä tuli aiheesta mieleen. Ajattelen, ettei kirjailijuutta oikeastaan ole olemassa muuten kuin kirjoittaessa. Kaikki itse kirjoittamisen ulkopuolinen on pelkkää poseerausta. Eikä kirjoittamista voi oppia. TaiContinue reading “Yhteisö kansien välissä”

Aloitin kirjoittamisen yliopistonopettajana elokuun alussa. Olen opettanut kirjoittamista eri oppilaitoksissa vuodesta 2012 lähtien, mutta työskentelen nyt ensimmäistä kertaa vain yhdessä paikassa kerrallaan. Rajaus tuo rauhaa: on ihanaa päästä keskittymään työhön! Taustani on Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksella ja luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Asun edelleen Turussa ja teen töitä pääasiassa etänä, kissa Kekkosen tarkasti valvovan silmän alla.Continue reading “Uusi opettaja: Emilia Karjula”