Helsingin Töölössä oli Alakulttuuripäivänä 2.9.2023 sanataidetapahtuma “Kellarista aurinkoon? – Tekstit ja underground”. Järjestin sen yhteistyössä Töölön kirjaston kanssa. Tämä oli toinen kerta, kun olin järjestämässä sanataidetapahtumaa Alakulttuuripäivänä. Vuosi sitten järjestin pienen runohetken Lapinlahden Lähteellä, jossa luin omia runojani ja ystäväni Karolina Lamroth juonsi tilaisuuden. Tutustuttuani silloin Perttu Häkkisen Säätiön ylläpitämään Alakulttuuripäivän nettisivustoon, olin kokenut jonkinlaisenContinue reading “Auringossa estradilla: Pöytälaatikko avautui Alakulttuuripäivänä”
Category Archives: Uncategorized
Kuvallisuus, Kirjallisuus
Kuvataiteilijan työssä yksi luovan prosessin kiinnostavimpia hetkiä on nimen etsiminen teokselle. Parhaimmillaan nimi on tarpeeksi etäällä luodakseen lisämerkityksiä, mutta kuitenkin samaa estetiikkaa kuuluakseen osoittamalleen kuvalle, muodolle, teokselle. Kuvallisen ajatuksen ilmaiseminen sanoin on aarteenmetsästystä, jossa useammin epäonnistuu kuin onnistuu. Ja jokaisen uuden kuvataiteen teoksen ja näyttelyn kokoamiseen kuuluu tämä työvaihe, joka on kuin painajaisen jaContinue reading “Kuvallisuus, Kirjallisuus”
Opiskelijan matkassa
Taas on se aika vuodesta, kun uudet kirjoittajanalut hakevat ensimmäisin haparoivin askelin kohti kirjoittamisen opintoja! …Tai ehkä se olin vain minä, joka tunsi olonsa huteraksi. Olin syksyllä jänistänyt hakutekstin lähettämisestä, enkä kevään haussa huomannut pientä printtiä, jossa luki ”vain maksulliseen tutkinto-ohjelmaan hakeville”. Kiskoin lompakkoni nyörejä ja odotin jännityksensekaisella kauhulla, millaisen tuomion saisin. Ja kuin ihmeenContinue reading “Opiskelijan matkassa”
Tenttimörköä kesyttämässä – kokemuksia lukupiiristä
MÖRKÖ: Vai lukupiiri. Tentin tulee olla v a p i s u t t a v a ! SUVI: Kurssin alkaessa tunsin olevani yksin valtavan tietomäärän äärellä. Oli vaikea aloittaa. ELINA: Jo ajatus lukupiiristä loivensi pahinta tärinää. Onneksi joku ideoi asiaa Kysy ja keskustele -palstalla. SUVI: En tiedä miksi lukupiiri ei tullut itselleni mieleen, olihanContinue reading “Tenttimörköä kesyttämässä – kokemuksia lukupiiristä”
Kirjoittamalla kirkastettu
Usein vaikeistakin asioista seuraa jotain hyvää. Tästä minua on toistuvasti muistuttanut koirani Humu, jonka kanssa aloitin yhteisen matkan keväällä 2011 viimeistellessäni eläinlääketieteen opintojani. Pentukoiran kanssa iski kaikesta edeltäneestä koirakuumeesta huolimatta kriisi, ja vastuun painaessa harteitani kuvittelin aluksi koiran pilanneen elämäni. Kun sitten jouduin luopumaan Humusta kymmenen vuotta myöhemmin, oli tuosta elämänpilaajasta jo kehkeytynyt minulle tärkeäContinue reading “Kirjoittamalla kirkastettu”
Huutavat sanat, huudetut sanat
Terapeuttisen kirjoittamisen opintojaksolla pohditaan kirjoittamisen vaikutuksia hyvinvointiin, ja ajatus huutamisesta nousee monesti esiin. Kun on voimakas tarve purkaa tunteita ja puhdistaa oloa, turvaudutaan kirjoittamiseen: silloin teksti huutaa. Paperille purkaminen helpottaa, kun ääneen ei voi karjua. Mutta mitä jos voisikin? Olen yhdistänyt huutamista ja terapeuttista kirjoittamista menetelmässä, jota kutsun hoitavaksi huudoksi. Työpajoihin osallistuu ihmisiä, joilla onContinue reading “Huutavat sanat, huudetut sanat”
Tämä sumu ihollani, kielessäni
Kirjoittajalle on hyväksi kysyä, mistä hänen kielensä oikein tulee. Mistä kaikkialta, aivan pienistäkin noroista, kokoaa vetensä se virta, joka itsen läpi pulppuaa tai jonka vietävänä on? Olemme olentoina paljon huokoisempia kuin välillä arjessa ehkä oletamme. Huokoisuus tarkoittaa sitäkin, että voi mieltää itsensä kielen kulkureittinä. Virran kaikkia alkupäitä tai lähteitä ei ehkä näe, mutta sen tuntee,Continue reading “Tämä sumu ihollani, kielessäni”
Yhteisö kansien välissä
Kirjoittamisen perusopinnoissa tutustutaan kirjoittamisen yhteisöihin sekä toimimalla käytännössä tällaisena yhteisönä että teorian avulla. Kun aloin tutustua käsitteeseen kirjoittamisen yhteisö, olivat Saara Turusen Sivuhenkilö-romaanin (2018, 67) minäkertojan sanat se, mikä minulle ensimmäisenä tuli aiheesta mieleen. Ajattelen, ettei kirjailijuutta oikeastaan ole olemassa muuten kuin kirjoittaessa. Kaikki itse kirjoittamisen ulkopuolinen on pelkkää poseerausta. Eikä kirjoittamista voi oppia. TaiContinue reading “Yhteisö kansien välissä”
Suota kuvamaassa – vai kuivaamassa
Suomen pinta-alasta melkein kolmannes on suota. Nevaa, luhtaa, lettoa, palsaa, aapaa. Ajatella, että suo on kaltaiselleni kaupunkilaiselle niin vieras. Oikeastaan se elää vain lapsuudesta tutuissa myyteissä – virvatulet houkuttelevat kulkijaa suolle, ja onpa sinne joku isottelija myös joskus loitsimalla upotettu. Kirjallisuudessa märkä, syvä suo edustaa usein feminiinistä seksuaalisuutta: ”Aalo, Aalo, – piikaiseni Aalo, – tuletkosContinue reading “Suota kuvamaassa – vai kuivaamassa”
Arkkitehtuurista ja kirjoittamisesta
Kirjoittajan työ on arkkitehdin ja rakentajan työtä, opastaa kirjailija Hannu Mäkelä aloittelevia kirjoittajia kirjassaan Kirjoittamisen ilo (2022). Ensin tehdään vankka perustus, sen jälkeen seinät ja katto, ja vasta lopuksi on hiomisen ja viimeistelyn vuoro. Arkkitehtuuria opetetaan aivan samalla lailla: Ensin sahaat, sitten höyläät ja viimeiseksi kaiverrat yksityiskohdat. Halusin arkkitehdiksi, koska osasin piirtää ja laskea. IlokseniContinue reading “Arkkitehtuurista ja kirjoittamisesta”
Kirjoittajan matkassa 